Vihdoinkin täällä!

Kun on tullut kehittäneeksi joka päivä kirjoittamisen rutiinin, on vaikeaa rikkoa tuo rutiini. Tällä viikolla se vain rikkoutui. Olen ollut iltaisin niin väsynyt, että en ole eväiden laiton ja keittiön siistimisen jälkeen jaksanut enää kirjoittaa. Ja olen myös läärännyt turhaan muilla sivuilla niin, että kirjoittaminen on jäänyt. Takaisin ruotuun än, yy, tee, nyt.

On ollut ihan tavallinen ja rauhallinen viikko. Emme ole tehneet mitään erityistä. Metro-boulot-dodo, sanois ranskalainen. Kylymä täällä on kuin Siperiassa, jäi taas pyöräilyt yhteen päivään tällä viikolla. Kävinkin silloin ihan pyörälenkillä. Pyöräilin tunnin verran Mississippin rantatiellä. Piristävää. Tosin kaaduin yhdesti, mutta humahdin lumeen ja sain vain yhden mustelman reiteen pyörän sarvesta. Hyvät fyllit on, niin ei satu.

Koitan päästä Kaksplus-lehden bloggaajaksi, mutta siinä pitää kilpailla, että pääsee edes tosiskaboihin. Perustin blogin, jossa koetan kirjoittaa enemmän Jenkkilästä ja vähemmän itsestäni. No, ei se ekalla kerralla vielä onnistunut. Vaikeaa on nostaa pää napanöyhdästä.