Ei tekosyitä

No niin. Taasen olen ollut päivittämättä, vaikka on kyllä tapahtunut yhtä ja toista. Väsymys kaataa sänkyyn aika aikaisin illalla, ja samainen väsymys estää aivoa toimimasta niin, että saisi jotain järkevää aikaan. Lisäksi palasin Facebookiin, ja liikaa tulee plärättyä sitä sellaisina aikoina, kun voisi ihan hyvin kirjoittaa.

Meidän Elsa on nyt valmistunut eskarista. Koetin ottaa suuresta hetkestä kuvia, mutta sössin kameran asetukset niin, että eipä tullut kuvia eikä videota. Argh. No, hieno oli kevätjuhla ja oli hauskaa, kun lapset olivat pukeutuneet sellaisiin amerikkalaisiin kaapuihin ja neliöhattuihin, mitä me finskit olemme amerikkalaisissa tv-sarjoissa tottuneet näkemään. Elsa sai ruusun ja todistuksen. Ruusu on kuivumassa ja todistus kehystettynä. Jotain muistoja jää.

On vähän hassua lähettää noin pieni kouluun sitten syksyllä, mutta kun systeemi on täällä sellainen, niin mennään sen mukaan. Elsalla on samanikäinen kaveri Vivian, joka menee samalle luokalle kuin Elsa ensi vuonna. Ei ole sitten ihan uudet naamat siellä luokassa taas vastassa. Koulu on kiva ja pieni, siellä on luokkia vain vitoseen eli suomen neloseen asti. Uskon, että Elsa on ihan hyvässä ympäristössä.

Kävimme tässä päivitystauolla pienen kahden yön reissun Pohjois-Minnesotassa Duluthissa. Matin mahtis serkku tuli meidän kanssa - omalla porukalla ei ehkä olisi tullut lähdettyä. Yövyimme Duluthin ulkopuolella pienessä majatalossa, jossa oli mökkimäiset huoneet. Koko sisustus oli toteutettu koivurangoista sahaamalla, siis sängynpäädyistä pyyhekoukkuihin. Ihan hauska ratkaisu. Saimme aamupalan huoneeseen. Pannukakkuja uskonnollisella viestillä (niihin oli paistamisvaiheessa kirjoitettu, että God loves you), ja munakasta. Oli tosi hyvää. Majatalo oli aivan komean Lake Superiorin rannalla, mutta en ilennyt mennä uimaan, koska lämpötila oli noin seitsemän astetta ja tuuli hyvin navakka.

Kävimme lauantaina Split Rock -majakalla, joka on komealla paikalla Lake Superiorin jylhällä kalliolla. Superior on aika raisu järvi, sinne on alus jos toinenkin uponnut, kun Superiorilla on aikojen saatossa myrskynnyt. Majakka päätettiin rakentaa vuonna 1905 erään erityisen pahan myrskyn jälkeen, kun useita laivoja oli uponnut ja ajanut karille. Majakka oli tosi hieno, ja majakanvartijan talokin (siis yksi niistä - muissa oli ilmeisesti asukkaat) oli kauniisti entisöity. Siellä yksi oppaista paistoi pikkuleipiä puuhellan uunissa ja toinen soitti vanhoja levyjä. Ihanan eläväistä.

Majakalta suuntasimme Finlandiin, koska pitäähän kotimaassa käydä. Tähän Finlandiin mahtuu kourallinen asukkaita, parit baarit, huoltoasema ja osuuskuntakauppa. Kaupassa oli ihan kaikkea ruoasta auton varaosiin. Kävimme lounaalla ja vielä kiinni olevaa perinnepihaa katsomassa. Pizza oli hyvää, kuten Suomessa yleensä, ja perinnepihan hirsitalo kaunis. John Petäjä oli sen rakentanut, ja mietin, olisikohan ollut kaukaista sukua meikäläiselle.

Finlandin jälkeen ajoimme muutaman tunnin pienelle järvelle, jolla on Matin nimi. Järven rannalla oli sinivalkoinen talo, jonka asukkaat eivät valitettavasti olleet kotona. Ovessa luki tervetuloa ja huomasi, että Suomi-intoilijoita siellä asustaa. Jätimme lapun porstuaan. Matti kävi kahlaamassa nimikkojärvessään. Minä jätin väliin, koska kylmä.

Sunnuntaina katselimme vielä Duluthia. Kävimme tsekkaamassa satama-alueen, josta isotkin laivat lipuvat paikalle nostosillan alta. Siellä oli ihan komeaa ja hieno museokin siinä nostosillan kupeessa. Museossa kerrottiin laivaelämästä Superiorilla ja niistä monista haaksirikoista, joita järvellä on sattunut. Kävelimme sen jälkeen akvaarioon, missä oli esillä niin paikallista faunaa kuin eksoottisempaakin vesielikkoa. Saukot olivat tietenkin parhaita. Niin ja se mustekala, joka kuljetteli amerikkalaista jalkapalloaan ja vaihtoi väriä ympäristönsä mukaan.

Palasimme sunnuntaina Minneapolisiin, ja eriomainen matkaseuramme Amerikan-matkaajaserkku lähti maanantaina kohti uusia seikkailuja. Toivomme häntä kylään ensi vuonnakin, jotta tulee käytyä näissä lähi- ja ehkä kauemmissakin kohteissa.

Viime viikon olin kiinni töissä, kun deadline kolkutteli viikonloppuna. Ei ole ehtinyt ja jaksanut muuta tehdä. Metro-boulot-dodo, sanois fransmanni.

Pitkä pätkä

Oho, hurahti tässä taas yli viikko ilman päivittämistä. Oon iltaisin ollut tosi väsynyt, ja kun sen yhdistää Elsan nukahtamisvaikeuksiin, sekoitus on blogin kannalta fataali. Oon muutenki ollut ihan levällään koko ihiminen, kotityöt jää tekemättä ja sotkuisuus lisääntyy. En mää tiiä missä mää oon. En ainakaan just tässä ja nyt.

Me päästiin viikko sitten maalle, kun Lucy ja Ellie pyysivät meitä farmilleen Wisconsiniin. Tai siis mökki se on, mutta ympärillä peltoa ja metsää, joten farmiksi ne sitä sanovat. Cabin eli mökki on sitten erikseen. Mökissä oli katto vuotanut ja sähkölämmitys ei toiminut (takkaa ei mökeissä ollut), mutta hyvin me siellä viihdyttiin. Ihanaa oli kävellä maissipelloilla ja metsässä, kuunnella lintujen konserttia ja nauttia kohinattomasta äänimaisemasta. Ah. Bongattiin peuroja ja kotkia. Majaviakin on kuulemma asustanut tiluksien läpi virtaavan puron varrella, mutta maanviljelijät olivat räjäyttäneet padot, joten eipä lituskahäntiä näkynyt. Kävimme myös katselemassa hienoja maisemia Nelsonin kaupungissa ja hirveän hyvällä lounaalla samaisessa paikassa. Löydettiin myös paikka, missä Laura Ingalls on lapsena asunut. Siis se tyyppi, joka on kirjoittanut Pieni talo suuressa metsässä ja Pieni talo preerialla. Pieni mökki siellä oli, hyvin hutera ja takkakin ulkoseinällä, eli kylmä on Lauralla varmasti ollut. Mutta ympärillä oli kaunista ja rauhaisaa. Ihan into tuli, että luen kirjat uudestaan, koska luin ne viimeksi 10-vuotiaana.

Ois mulla kuviaki farmilta, mutta tää pölijä bloggeri ei anna mun ladata niitä tänne. Buu.

Täällä kotona on tapahtunut sellaista, että Elsa veti kaksi hammasta pois itse tällä viikolla. Reipas lapsi. Ne oli tosi löysällä pitkään, ja viimein löytyi rohkeus kiskaista hampaat pois. Nyt meillä on tyypillinen 6-vuotias harvahammas. Ihana.

Kävimme perjantaina baseballia katsomassa. Se on ihan mukavaa, vaikka aika hidasta, kun vaakatasossa syötettävään palloon tulee harvoin osumia ja siten juoksutki on hyvin harvassa. Yllättävän ei-atleettisia oli ne pelaajat. Taitaaki olla enemmän hermopeli kuin varsinaista urheilua koko laji. Kokeilin baseballia pehmeällä pallolla ennen peliä Matin työpaikan puistonyyttäreillä. Hauskaa! Pelkään pesistä, mutta baseballissa vois ainakin siellä kentällä seisoa ja yrittää saaha pallon kiinni.

Äitienpäivä oli kyllä mukava. Sain nukkua pitkään, ja unta riittikin yhdeksään asti. Mut vietiin Cupcakeen brunssille, vähänkö oli hyvää se. Lahjaksi sain kaksi levyllistä Feistia, johon ihastuin viime kesänä Flow'ssa. Mahtis nainen. Vietin päivän raapien pihaa haravalla, ja uimaankin kerkesimme Elsan kanssa. Nyt väsyttää. Siispä Riikan tarhaevästehtaan kautta nukkumaan.

Valpurinpäivä

Pitäähän se vapun kunniaksi tehdä pieni merkintä. Toivon, että te kaikki siellä keskiviikkoista vapaapäivää viettäissänne syötte munkkeja (joidenkin mielestä muncceja), juotte simaa ja muistatte pitää sitä ylppärilakkia päässä. Töräyttelette vappupilliin ja saatte perunasalaatista yliannostuksen. Ja tietenkin ulkoilette vaikka sää olisi minkälainen. Perinteisestihän se on ihan kamala ja kylymä.

Täällä ei ole hajuakaan vapusta. Ihmiset remeltää vappumaisesti St. Patrickin päivänä, eli vastaavia serpentiinifestejä on täälläkin. Ilma on tänään kyllä kuin Suomessa vappuna, eli vettä sataa armottomasti ja tuuli on jäätävä.

Pidän yo-lakkia päässä ja vappulaseja naamalla, koska vappu on kerran vuodessa vaan! (Jostain syystä ajattelin huhtikuussa monta kertaa, että vois tänä vappuna mennä Suomenlinnaan piknikille. Missähän hämärän rajamailla mun tajunta tallustaa?)