Mikä päivä tänään on?

Ihan on ihminen viikkopöllönä, ku on sairastettu ja lomailtu ihan kauheena, ja päivät ovat valuneet samanlaisina viikkotolkulla. Tänään on se päivä, että Elsan synttäreihin on kaksi yötä, ja viime tipassa tänään huomasin, että pitää käydä tilaamassa jotain herkkua synttäripiiriä varten. Cupcaken tarjoomuksilla mennään taas. Olenpa tylsä, kun en keksinyt mitään muuta. Tai keksin, mutta en jaksanut enkä ehtinyt toteuttaa. Hyvä leipomo on kuulemma tässä aika lähellä, sieltä ois voinu kakkua tai leipää käydä ostamassa. No, toisella kertaa sitten.

Tänään on myös se päivä, kun miesi lähti Suomeen kymmeneksi päiväksi. Ihan kiva, että perheestä yksi kykenee lähtemään ihan rennosti ja ilman lähtöangstia tai lentopelkoa. Rennosti vain kamat kassiin, passi mukaan ja lentokentälle. Ei tarvinnut itkeä monta päivää etukäteen ja luulla jokaista viikonpäivää lähtöviikolla elämänsä viimeiseksi. Nostan hattua. Elsalle tuli ikävä nukkumaan mennessä, mutta ikävä vaihtui hetkessä dinosauruspeloksi, jota taas yritin puoli tuntia rauhoitella. Aika voimakas on pelko, Rex on iskemässä koko ajan nurkan takaa ja repimässä Elsan kappaleiksi. Pitäs keksiä joku pelkoja käsittelevä kirja, mitä lukis iltasaduksi ja muutenkin, niin saattaisi vähän auttaa.

Tänään on taas se päivä, kun eksyin moottoritiellä. Tällä kertaa meinasi itkettää ja tärisyttää, mutta löysin lopulta kotiin. Sellainen puolen tunnin ylimääräinen reissu taas. Olen ihan varma, että navigaattori ohjasi minua pysymään vasemmalla, ja ramppi olikin sitten oikealla. Ei siinä ruuhka-aikaan yhtäkkiä mennä sadan metrin matkalla kolmen kaistan yli rampille. Onneksi Elsa nukahti autoon eikä joutunut keskelle paniikin ilmapiiriä. Heräsi vasta, kun käännyin tutulle Universitylle.

Tänään myös väsyttää. Siispä hop-hop, eväitä pakkamaan, keittiö siivoamaan ja suihkuun ennen nukkumaanmenoa.