Miten täällä puhutaan

Kuten suomessa, myös amerikanenglannissa on erilaisis murteita. En aluksi erottanut Minnesotan murretta ollenkaan, mutta nyt on alkanut korva vähän kertomaan, onko joku tyyppi paljasjalkainen minnesotalainen vai ei. On jännää, että skandinaavinen vaikutus  kuuluu murteessa jonkin verran. Tännehän lappoi porukkaa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta 1900-luvun vaihteessa aika paljon. 

Englannin "oh" lausutaan yleensä "ou", mutta täällä se on enemmän "oo". Ja se "yeah", siis "jea" on enemmänkin "jaa". Minnesotalainen ei siis sano ou jea vaan oo jaa. Ruotsissa sanotaan usch da ( siis eilen kuulin oikean ruotsalaisen sanovan näin), kun päivitellään jotain, esimerkiki kuumaa säätä tai jonkin taakan painoa. Minnesotassa se on muuttunut muotoon uff da. Ihmiset sanoo sitä yllättävän paljon, ja se kuulostaa aina hauskalta minusta.

Kiitokseen minnesotalaiset harvemmin vastaa "you're welcome". Enemmän kuulee sanottavan "you bet". Tätä en ole vielä oppinut, vaan kuulostan varmaan aina tosi muodolliselta kun sanon you're welcome. No, ehkä joskus jaksan vielä opetella rennommaksi. Keskilännen aksentti on aika leveä, ei etelävaltioiden tapaan, mutta sillain vokaaleja levittävä. En osaa matkia, mutta Tyärellä ei ole mitään vaikeutta. Tämä leveys kuuluu esimerkiksi sanoissa hand, bag, ja land. Ne sanotaan vähän kuin heänd, leänd ja beeg. Ilman foneettisia merkkejä nuo on hankala kirjoittaa. Joka tapauksessa on hauskan kuuloista, kun Tyär laula Oklahoman osavaltiolaulua, joka on hänen luokkansa ohjelmassa kevätkonsertissa. "We know we belong to the leääääänd, and the land we belong to is greääänd...". Ei muuten yhtään ihmetytä, mistä amerikkalainen patriotismi kumpuaa, kun tällaisia lauluja hoilataan eka luokasta lähtien.

Tänään pitäisi saada isovanhempiakin ihmettelemään Keskilännen aksenttia. Heidän piti tulla jo eilen, mutta lentokone oli myöhässä, ja missasivat jatkoyhteyden. Meidän perheessä on nyt ollut todella huonoa tuuria lentojen kanssa, mutta se onkin jo toinen tarina.

Miniloma

Otettiin ja lähettiin käymään naapuriosavaltion puolella Wisconsin Dellsissä, ku Miesillä on kevätloma opetuksesta. Yksi yö oltiin vesipuisto-hotellissa ja lilluttiin kloorivedessä kahtena päivänä. Oli kivaa. Ajomatkaan meni reilut kolme tuntia, ja molempiin suuntiin Poeka nukkui koko ajan. Tulomatkalla myös Tyärelle tuli uni. Aina se helpottaa, kun ei ole lapset tylsistyneenä autossa. Matka Minnepolisista Wisconsin Dellsiin on melkein yhtä puuduttava kuin klassinen Jyväskylä-Oulu -pätkä, mutta urheasti jaksoi Miesi ajaa. Menomatkalla nähtiin sentään iso parvi ilmeisestikin maakotkia. Aika uljaan näköistä, kun isot linnut kaartelee taivaalla porukassa.

Chula Vista -vesipuisto oli aika hyvä. Erinomaiset vesiliukumäet ja paljon muuta aktiviteettia. Lähinnä me siellä vesiliukumäissä ravattiin ja vähän polskittiin altaassa. Tyären uimataito on mennyt eteenpäin, kun voimistelussa on kehonhallinta kehittynyt rutkasti. Vesipuistossa ei ollut kylmä, kuten yleensä näissä paikallisissa halleissa. Siitä iso plussa. Saunaa ei tietenkään ollut, eikä pukuhuoneita, koska oletuksena on, että kaikki vaihtaa vaatteet hotellihuoneessa. Siellä sitten päivän jälkeen taiteiltiin vaatteet päälle märällä lattialla, kun hotellihuone oli jo aamulla luovutettu.

Wisconsin Dells on turisteille rakennettu paikka, siellä on tosi paljon vesipuistoja ja kaiken maailman virityksiä. Esimerkiksi safaripuisto ja väärin päin rakennettu talo. Hotelli Romen julkisivuna oli tietenkin Colosseum. Kohtalaisen muovista. Oli siellä tosi kauniita luontokohteitakin, ja meidän hotellin ikkunasta oli hieno näkymä kallioiselle järvelle. Esitteestä luin monista retkeilypaikoista. Keväällä voisi mennä uudestaan ja käydä vähän samoilemassa. Tyär meinasikin, että mää tykkäisin jostain pöpeliköstä ja hänellä olis tylsää.

Kävimme syömässä Sprecher-panimon ravintolassa, ja olipa hyvää. Sekä ruoka että limut. Sprecher kun tekee parasta Root Beeriä, siis sellaista amerikkalaista erityislimsaa. Se on Tyären suosikkijuoma, mitenkähän sitä sitten saa ku mennään takaisin Suomeen.

Nyt painuu silmät väkisin kiinni. Morjens!

Löysin rantein

Haaste ei nyt mennyt ihan putkeen, muutamana päivänä jäi kirjoittamatta. Mutta mitäpä siitä, sain kuitenki ainakin hetkeksi pienennettyä päivitysväliä. Mitäpä sitä turhia ressaamaan, kun ei ole kuitenkaan sen isommasta asiasta kyse kuin pahaisesta blogista.

Eilen pääsimme taas ihanien naapurien ihanaan saunaan. Olin mukavuusalueella, ihan automaattisesti lisäsin puita tasaisin väliajoin, hain lisää löylyvettä ja ähisin lauteilla. Uutta oli lakki, johon lapoin lunta. Pää pysyy viileämpänä niin, ja toivoin, että ei tule pää kipeäksi. Tuli se, mutta ei migreeniä sentään. Tallustelin saunan viilennystauolla talossa pyyhe päällä sillain automaattiohjauksella, kunnes tajusin, että rikon ehkä jotain kulttuurista rajaa tässä. Kysyin, että haittaako, ja ei kuulemma haitannut. Naureskelin, että paljon saa anteeksi, ku selittää, että on saunamaasta.

Poeka on alkanut pungertaa istumaan ja kovasti hapuilee otetta leluista. Hänen hommiaan katsellessa tuli mieleen, että tuollainen uusi ihminen todellaki aloittaa ihan alusta. Pitää harjoitella se, mitä kaikkia kehonosia on, ja mihin kaikkeen ylettyy ja mihin ei. Varmaan innokas vispaaminen aina jotain kivaa nähdessä on sitä, että Poeka yrittää tarttua siihen. Ei vielä tiedä, että jotkin on liian kaukana. Upuli.

Nyt pelaamaan Menolippua Miesin kanssa. Tsuku-tsuku!

Prrrrrng! -Lista.

Mitä tein tänään.

Soitin hammaslääkäriin ja kampaajalle. En saanut aikaa kummallekaan.

Kävin joogassa Pojan kanssa. Selkäjumi aukesi hieman.

Laavasin liikaa nettiä.

Aloitin herkkulakon.

Tein quinoamuhennosta Americanah -romaanin innoittamana.

Leivoin omenapiirakan huomiseen saunailtaan.

Ihailin Tyären kumilenksukäsikorua ja sen valmistusprosessia.

Imetin ja vaihdoin vaippoja. 

Väsähdin.

Lisää selityksiä

Hyvän kirjoittajan ei tarvi selitellä kirjoituksiaan. Mutta koska en ole hyvä kirjoittaja, selitän. Varmaan monesta vaikuttaa, että noilla valituksillani kalastelen kiitoksia blogilleni. Että kun valitan, niin sitten saan kehuja. Ei se niin mee. Ei moskaa tarvi kehua, eikä sen kirjoittajaa silitellä päästä. Mulla on vain ihan oikeasti välillä surkea olo tän blogin ja kirjoittamisen kanssa, kun en vaan osaa ja haluaisin osata. Ja sitten tulee valitettua siitä. Oon nyt koittanu olla sovussa asian kanssa - en osaa ja sillä selvä, ja se on ihan ookoo että oon kökkö kirjoittaja. Kirjoitan blogia muistoksi, koska 20 vuoden päästä muistot ovat hyvin hajanaisia. Hienoa tekstiä siitä ei tule, mutta saanpahan jälkeenpäin tarkistettua, mitä milloinkin on tapahtunut.

En eilen päivittänyt, koska nukahdin nukuttaessani lapsia. Väsytti, kun edellisenä yönä valvoin Tyären painajaisten jälkimainingeissa. Tyär tuli meidän sänkyyn nukkumaan, mutta ei saanut unta ja pyöriskeli. Oispa se erityisleveä sänky, niin mahuttais kaikki tähän nukkumaan, pyöriskelemään ja imettämään. Tai siis minähän vain imetän, ei muut. Tiedoksi.

Tänään käytin Poekaa passikuvassa. On kohtalaisen vaikeaa saada hyväksyttävä kuva, kun pää ei pysy vielä koholla, lapsi on väsynyt ja kuvaaja kiireessä. No, jonkinlainen otos saatiin, toivottavasti se kelpaa. Perjantaina sama ruljanssi edessä, kun haemme Suomen passia. Tuo tämänpäiväinen kuva menee USA:n passin hakemukseen. Pojan tiedot kerkesivät maistraattiin ajoissa, eli saadaan Suomen passi hänellekin.

Oman elämäni sketsihahmona täällä oon taas pari päivää kaplastanut. Tiedättehän, sellainen kompasteleva, englantia sönkkäävä täti, jonka tukka on kuin kulahtanut karvalakki ja asiat aina jotenki levällään. Vaatteet ei istu ja ne on aina jossain möhnässä. Saisi monta hyvää piilokamerasketsiä esimerkiksi siitä, kun koitan selviytyä turvahinkalon ja kauppakassien kanssa autolta kotiin. Tai kun puhelimessa unohtuu sanat, ja korvaan ne jollain satunnaisesti mieleen tulevalla fraasilla. Ehhehe. Mitäs läksit.

Äh

Muistaakseni viime vuonnakin tulin tulokseen, että blogin laatua ei ainakaan nosta se, että pitää päivittäin kirjoittaa. Pääsipä unohtumaan. Kuvittelin taas, että saisin aivoitukset tuoreeltaan tänne, kun lupaan itselleni, että joka päivä kirjoitan. Ei  niin käy. Koitan jatkuvasti tässä todistella, että kyllä mää jotain aina joskus ajattelen, mutta ei onnistu todistaminen. Tällaista matalalentoa on mun päänsisuskin. Mulla mitään hienoja ajatuksia ole. Lukekaa niitä muualta, vaikka tuolta Neljän huoneen tavaroista (voisit Tinppa päivittää!). Tai Every day is sacred -blogista (se on myös suomeksi).

Mitä tapahtui tänään. Kävin barressa, johan on taas huomenna reidet hellinä. Hiki valui noroina, ihan parasta. Koitin tehä lohipastaa, mutta lohi oli menny vanhaksi. Käytin Tyären voimistelussa, siellä sitä taas sai lastaan ylpeänä katsoa. Ja ihmetellä, mihin joidenki kroppa pystyy. Joku siellä punnersi käsilläänseisonnassa toinen jalka pystyssä ja toinen puomilla. Aivan hullua.

Huomenna Tyär pitää viedä hammaslääkäriin. Saatiin peruutusaika, muuten olivat varattuja kesäkuulle saakka. Ei ne yksityisetkään klinikat aina näköjään mitään onneloita ole.

Tottumisia

Täällä sitä on tottunut moneen asiaan, joka on eri lailla kuin Suomessa. Fyysinen ympäristö esimerkiksi on osittain erilainen. Ovissa ei ole kahvoja, vaan nupit, joita väännetään. Julkisten rakennusten ovissa ei ole niissäkään ripoja, vaan ne sellaiset poikittaiset metalliputket, joita pukkaamalla ovi aukeaa. Tiskikaappeja ei ole kellään. Vauvojen kipulääkettä ei ole suppoina. Rakennukset on monesti möhkälemäisiä, arkkitehtuuri aika raskasta. Autot ajaa lujaa, mutta kuskeilla on yleensä hyvät tavat: tietä annetaan ja vilkkua käytetään.

Sosiaalisesti oon viimein oppinut, että How are you -kysymykseen ei vastata sillä, mitä oikeasti kuuluu, vaan että hyvää ja mennään keskustelussa eteenpäin. Siitä, mitä oikeasti kuuluu, voi sitten myöhemmin ehkä tiedustella. Kun mennään kylään, viedään jokin pieni tuliainen. Kenkiä ei aina tarvi ottaa pois sisälle mentäessä. Paljon saa anteeksi sillä, että selittää olevansa ulkomaalainen eikä tunne tapoja.

....ja nyt mun on avattavamaitobaari.

Uusi talo

No niin, nyt se on tsekattu, ensi lukuvuoden talo nääs. Oli kiva, vaikutti lämpimältä, ja pohjaratkaisu on toimivampi kuin tässä nykyisessä. Ulkoapäin se ei ole mikään kovin kaunis talo, mutta sisältä valoisa ja avara. Kyllä me siihen muutetaan, jos vain se vuokraemäntä meät huolii. Ruokapöytä pitää ostaa, samoin vähän kaihtimia, mutta muuten on kalustettu ja varustettu talo. Tulee muuten nyt meille eka talo, jossa kellari ei ole tehty huoneiksi, on vain sellainen betonilattiainen ja vähän kostea kellari. Siellä on pesukone ja kuivaaja ja varastotilaa. Meillähän on ollut molemmissa taloissa "family room" kellarissa, missä siis on ollut telkkari ja leikkitilaa. No, eipä tarvi enää koittaa kailottaa kahta kerrosta alemmaksi, kun on asiaa perheenjäsenille. Keskikerroksessa on keittiö, ruokasali, olkkari ja leikkihuone sekä veski. Yläkerrassa neljä makuuuhuonetta ja kylppäri. Kyllä siihen  mahtuu, ja vieraitakin oikein hyvin, eli toistan kutsuni kaikille: tulkaa, tulkaa kyläilemään!

Sauna, oi sauna!

Pojan kummivanhemmat ja meidän naapurit on nyt saaneet valmiiksi pihasaunansa. Onpas se hyvä sauna! Käytiin siellä tänään. Hirmuisen hyvät löylyt, kaunis kiuas ja ihana tulen loimotus saunanpesästä. Ah. Tuli niin pohjoisen mökin sauna mieleen, kun sielläkin tuli loimottaa ihanasti kiukaasta.

Päivällä kävin taas kärrylenkin. Hyvää tekee, vaikka välillä ärsyttää nuo auraamattomat jalkakäytävät. Jalkakäytävä on kiinteistön omistajan vastuulla, ja kaikkia ei huvita pitää jalkakäytävää kunnossa. Kinttupolkua ei mahdu vaunujen kanssa tallaamaan.

Huomenna mennään katsomaan  mahdollista ensi vuoden taloa, jännää!

ZZZZZZ 2

Voi että ku väsyttää. Oli kiva kulttuuri-ilta. Olimme Ruotsin ja Ranskan välissä, ja tunsin molempien pöytien pitäjät. Lasten esitykset oli ihania, taitavia tanssijoita oli paljon. Pullaa ois saanut viedä, pitääpä muistaa ensi kerralla. Ja ne muutkin ideat käytän, nyt meillä oli tylsin pöytä, tai siis ei ne meän kirjat kiinnostanu ketään. Kuvitettu Kalevala, Kisun aakkoset, Tatua ja Patua ja Mauri Kunnasta sekä käsin tehtyjä suomi-monisteita. Tylsää, pitää seukki vuonna kyetä parempaan.

Pääsin kävelemään viimein. Ihanaa. Sekin varmaan väsyttää. Perusarki pyörii, mutta ylimääräinen touhu saa kyllä aika sipiksi.

Liikkeellä

Lämmin ja aurinkoinen päivä. Luksusta. Enpä kuitenkaan kävelylle ehtinyt, oli menoa sen verran. Aamulla menimme joogaan ja jäimme vielä äitiryhmään sen jälkeen. Harvemmin jaksan sönkätä siellä mitään, mutta kiva on kuunnella muita äitejä. Yleensä siellä tilataan myös herkkua lounasta naapuriravintolasta, eli senkin takia kannattaa jäädä. Ryhmä muuttuu tosi nopeasti, ei pysyviä naamoja siellä ole ollenkaan, koska äidit palaa töihin viimeistään kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen. Mää oon sitten ehkä sen ryhmän ainoa ja ensimmäinen tervaskanto.

Kävin myös hakemassa sen aitoustodistuksen siihen syntymätodistukseen. Se kyllä näyttää ihan joltain heppakerhon itetehdyltä kunniakirjalta, mutta nyt on sitten todistettavasti aito syntymätodistus Pojalla. Ois vaan pitäny hoksata ottaa se muihinki todistuksiin se apostille, niin ei tarvis ravata tuolla Saint Paulin toisella puolella. 

Huomenna on se kulttuuri-ilta koululla. Letkis taitaa jäädä teknisen laiskuuden takia ensi vuoteen. Aloitetaan nyt tällaisella perinteisellä esittelypöydällä, hauskuutetaan ihmisiä yhdyssanoilla ja pärinä-ärrällä.  

Touhulan tohinat

Oltiinpa koko päivä liikkeellä. Aamulla mentiin Bring Your Own Baby Yogaan, sieltä kauppaan. Hetki hengähdystä kotona, ja hakemaan Tyärtä, joka meni suoraan kaverin luo. Tunti kotona ja sinne pannukakkuiltaan tohon kirkolle. Hyviä oli pannukakut. Kotiin kun tultiin, piti vielä pieni iltaruoka Tyärelle laittaa - pannukakkuja kun ei ollut kerennyt syödä ku piti muiden lasten kans rehveltää.

Tyär oli lukenut eniten koko luokaltaan helmikuussa, ja palkintona oli vapaavalintainen kirja ja lounas rehtorin kanssa. Oli kuulemma ollut paras lounas ikinä, ku sai rehtorin toimistossa syödä.

Tänään oli tarkoitus suunnitella Tyären koulun monikulttuuri-illan Suomi-pöytää. En kerennyt. Vinkkejä otetaan vastaan! Ideoita on muutama,  mutta en tiedä, voinko toteuttaa. Opettaisin letkajenkkaa. Tarjoaisin pullaa. Opettaisin ihmiset sanomaan "Älä rääkkää sitä kääkkää!" ja "yöylityökorvaus". Opeteltais yhdessä suomalaista ärrää. Onko vähän epäoriginellia?

Nihkeää

Nyt sitä ollaan siinä itselle asetetun haasteen kohdassa, jossa tuntuu, että plää. Ei jaksa, nihkeää on kirjoittaminen. Itaraa puuhaa! Ei irtoa, vaikka kuinka heruttaa. Hikeä muuten herutinki barre-tunnilla tännään, onneksi muistin, että on maanantai ja uuden harrastuksen aika. Hikeä kyllä irtoaa heleposti, ku on tällaisessa rapakunnossa. Ilmojen pitäisi viikonloppuna lämmetä, eli pitäs päästä alottaan se käveleminen. Joo, toistan itseäni tässä todella pahasti, joka postauksessa oon varmaan vinkunut raittiin ilman ja eksösaissin puutetta. Pienet, pienenevät on nämä piirit. Ei tule uutta glamoröösiä tapahtumaa joka päivä. Paitsi että aika glamoröösi on tuo Poeka, kun sillä on kauhea liikkumisen hinku. Tänään hän mahallaan siirtyi horisontaalisesti 90 astetta, siis päinmakuulta puoliväliin toisinpäinmakuulle. Onpa vaikea selittää. Mutta liikkeelle hän varmaan tässä lähtee muutaman kuukauden sisällä. Jännä nähä, ryömiikö tämä lapsi. Tyärhän jätti koko ryömimisen väliin ja alkoi suoraan kontata joskus reilun puolen vuoden iässä.

Jahans, suihkuun. Lapset nukkuu, kuten myös lentsuinen Miesi. Huomenna illalla pannukakkuilta Tyären  pyhäkoululla (!) ja torstaina sitten monikulttuurisuusilta oikealla koululla. Puuhaa on.

Mau mau maaliskuuta

Vaikea uskoa, että on jo maaliskuu. Aika senkun jatkaa rientämistään. Sää ei kyllä ole yhtään maaliskuinen, kun edelleen pitää 20 asteen pakkasia. Päivän pidentymisen jo huomaa, pimeä tulee lähempänä kuutta nykyään.

Saunoimme tänään, oli kivaa. Tyär ja V kävi juoksemassa hangessa. Ite en tarennut enkä näiden maitojen kanssa viitikään altistaa itseäni kylmälle. Poeka hurmasi kaikki hymyillään ja rennolla olemuksellaan.

Vähän tuli katsottua Oscareitaki. Eka kerta se on tässäki. Ihan hauska oli Ellen DeGeneres. Jared Letolla liikuttava puhe. Tai sitten vain lumouduin sen enkelisilmistä. Tyär meinad, että oon menossa naimisiin Jaredin kans. En taitas Jaredille kelevata, vaikka noheva nainen oonki.

Akku loppuu sekä iipatista että minusta. Eila-Pertti Shostakovits kuittaa taasen.

ZZZZZZZZ

Nyt ei kyllä eiliseen tapaan muuta synny kuin hirsien vetelyä. Krooh pyyh. Niin ja tiedoksi, että kannattaa katsoa House of Cards Netflixistä. Aivan huippu sarja.