lauantai 12. tammikuuta 2013

Juhlittiin ja luisteltiin

Hups vain, huomasin eilen, että tänään on Elsan kaverin Sophien 7-vuotisjuhlat tuolla Petolintukeskuksessa Saint Paulissa (joka siis on tämän Twin Citiesin toinen puolisko). Onneksi huomasin eilen, en vasta tänään, ja kerkesimme lahjakaupoille. Mukava paikka on myös Petolintukeskus (Raptor Center), saimme tunnin turneen siellä. Nähtiin myös, kun muuttohaukka pisti kokonaisen kananpojan suuhunsa jalkoineen päivineen noin kolmessa minnuutissa ja amerikanhuuhkaja hotkaisi hiiren kokonaisena. Oksennuspallot on muuten nimeltään owl (tai falcon jne) pellets enklanniksi. Pellets! Jotain ihan muuta tulee mieleen kuin luita ja karvoja sisältävät möykyt. Mutta siis avartavaa joka tapauksessa, opin minäkin monta asiaa, vaikka turnee oli lapsille.

Keksittiin käydä luistelemassa. Kohtalaisen matkan päässä (nelisen mailia, sanoi auton mittari) on luonnonjää, jota ilmeisesti vahvistetaan jäädyttämällä. Näin jo itseni siellä honkkeloimassa aurinkoisena pakkaspäivänä. Tämänkertainen reissu ei ihan mennyt putkeen, koska Elsan varpaat jäätyivät ihan totaalisesti. Kun veri alkoi taas kiertää, varpaisiin sattui niin, että huutoitkuksi meni koko matka jäältä kotiin. Voi pientä murmeliparkaa.

Posti toi tänään synttärilahjaksi Elsalle Mary Poppins -dvd:n ihanalta A:lta. Katsoimme osan siitä jo nyt illalla, ja onhan se ihan mahtava!  Löytyi uusi äidin ja tyttären suosikkifilmi. Kirjathan on aika erilaiset kuin elokuva, ja toivottavasti saan jossain vaiheessa lukea nekin Elsalle. Luin ne itse ehkä kolmesti joskus 8-vuotiaana.

Niin, piti muistiin merkitsemäni, että eilen päiväkodissa oli synttäripiiri, jossa kävin osallistumassa. Aivan ihana seremonia. Synttärisankari saa kiertää lattialle asetetun auringon (joka on siis knynttilä) niin monta kertaa kuin on vuosia kertynyt, ja jokaisella kierroksella luetaan muistoja kultakin vuodelta. Minua itketti yllättäen, mutta pidättelin, että en ois vetänyt itseeni liikaa huomiota.

Taas tämmöinen sekalainen postaus. No, nyt ei ole jaksamusta editoida ja parantaa tekstiä. Sorry.

2 kommenttia:

  1. Tollanen tunneperäinen itkuherkkyys on syntymälahjaksi saatua, ollos iloinen siitä!

    VastaaPoista
  2. Joo, olen iloinen ku liikutun ja tunnen asioita vahvasti. Siinä oli vain sellainen tilanne, että jos oisin alkanut vetistelemään, lasten huomio ois siirtynyt minuun päivänsankarista. Ei ois ollut reilua jos äiti ois varastanut show'n!

    VastaaPoista