Lomanen

Itseäkin ärsyttää joskus tuo pääte -nen, kun tarkoitetaan jotain pientä. Toisaalta on ihan kiva, että suomessakin nykyään on diminutiivi, vai mikä se nyt olikaan. Kieliopinnoista on liikaa aikaa.

Mutta asiaan. Pysyimme lomalla kaupungissa. Kutsua mökille ei tullut, vaikka vähän niin kuin kutsuimme itsemme sinne. Keskiviikkoaamuna oli Tyären opettajan tapaaminen. Hyvin pyyhkii koulussa, vaikka omien sanojensa mukaan Tyär on jatkuvasti pulassa eikä jaksa tehdä koulussa mitään. Kuulemma käyttäytyy todella hyvin ja fiksusti, kuten arvelinkin. Kotona sitten ollaan kuin Ellun kanat. Kotona vissin nuo lapset yleisesti relaa ja siksi uskaltaa käyttäytyäkin huonommin.

Torstaina minä koitin tehä töitä, ja muu perhe meni Mall of American huvipuistoon. Tyär on jo niin pitkä, että pääsee hurjimpiinkin laitteisiin. Puoli tuumaa rajan yli. Oli laps hieman innoissaan. Olivat käyneet kaikissa mahdollisissa myllyissä ilman pahan olon häivää. Semmonen määki olin lapsena ja nuorena. Nyt tulee keinussakin paha olo.

Perjantaina oli ihana ilma, ja oli ajatuksena ulkoilla. Tyär pyysi kuitenki päästä lasten museoon, enkä raskinut kieltää. Menimme sinne siis. Ihan kiva reissu oli, vaikka koko paikka ihan pullisteli lapsia, kun oli syysloma. Askarreltiin siellä ikkunakoriste ja kynäteline. Illalla oli MOA:n huvipuistossa pimennystapahtuma. Siellä sai ajaa pimeissä laitteissa,ja oli DJ ja muuta pientä ylimääräistä. Kun on syyskausikortit ostettuna, niin mikäs siinä ajellessa. Mulla oli tarkoitus mennä Ikeaan,mutta olin niin nuutunut, että toimin huoltojoukkoina. Kävimme syömässä MOA:n ravintolassa, missä kerrankin oli hyvää ruokaa. Yleensä ruoka on ostoskeskuksessa pahaa laidasta lukien.

Lauantaina oli suomikoulu. Mun tunti meni vähän höpöksi kun olin onnistunut tekemään heikon ohjelman ja oppilaita ei kiinnostanut mikään muu kuin juokseminen ja pöytien alla möyriminen. Ja onhan se vähän vaikeaa keksiä hyvä ohjelma lapsille, joiden ikähaitari on kolmesta kymmeneen vuotta. Ehkä seuraavalla kerralla keksin jotain parempaa.

Kävimme koko perhe hiustenleikkuussa. Surautin hetken mielijohteesta tukan ihan puliksi. Näin lyhkänen tää ei ole ollut 17:ään vuoteen. Vähän kaduttaa ja peiliin katsoessa säikähdyttää,mutta kyllä ne hiukset kasvaa. Vaikka sitten huivin tai peruukin alla. 

Sunnuntaina saimme brunssivieraiksi Elsan voimistelukaverin ja sen äidin. Oli kivaa. Pääsumu vaikeuttaa edelleen puhumista,mutta sain ehkä sönkättyä niin, että saatetaan nähdä uudestaankin. Loppupäivä meni sitten kodinhoidollisissa tehtävissä. Yhden kaapin sain setvittyä ja yhden matkalaukun tyhjennettyä siihen kaappiin. Uh. On tää hidasta.

Semmoinen loma. Eilen ja tänään kylmeni äkkiä,yöllä on ollut pakkastakin. Oon varmaan tyhmä ja pikkumainen, mutta lämmitys jaksaa rasittaa mua jotenki. Huolestuttaa, miten esmes vauva sitten täällä voi oleilla, kun lattianrajassa on hurja veto. Siis kun vauvat usein köllii lattialla, ainakin Suomessa. Niin,siis lämmitys on päällä aina täysillä hetken, ja sitten kokonaan pois niin kauan, että talo taas jäähtyy. Ylläpitolämpöä ei ole, ja etenkin keskipäivällä on aika kalsa. Höh. Pidän kai vauvaa sitten suurimmaksi osaksi kantoliinassa tai -repussa, mikä toki on ihanaa.Ois kiva, jos kuitenki ois se köllimisvaihtoehtokin olemassa.

Perjantaina saadaan vieraita Suomesta, jee! Ainakin kurpitsan kaiverrusta ja pitsan syömistä suunnitteilla.

Säädöt kohalleen

Ulkomailla ku asuu, pitää omia asenteita ja ajatuksia säädellä uusiin asentoihin. Amerikassa on monia ärsyttäviä ja vaikealta tuntuvia juttuja, joiden kauhistelemiseen ja paheksumiseen voi käyttää loputtomasti aikaa ja energiaa. Että kyllä meillä Euroopassa ja Suomessa vain on asiat paremmin ja järkevämmin. Usein unohtuu, että tää kaikki on näille normaalia, ja meidän systeemissä jenkki ois samalla tavalla ärsyyntynyt. Tämä kaikki aataminaikaisuus shekkeineen ja alkeellisine nettipalveluineen, kestämättömine energiaratkaisuineen ja keskenään samanvärisine seteleineen on vain nyt meidänkin uusi normaali. Helpompi kotiutua, kun ei yritä arvottaa systeemeitä ja tapoja elää.

Mutta, mutta. Joskus pitää vähän päästellä höyryjä, vaikka oikeasti näihin kommervenkkeihin mukautuukin. Esimerkiksi näistä taloista täällä. Ovat vallan huteria, mikä on aika hullua näin kylmässä osavaltiossa. Talot vuotavat kuin seula, ja on ihan yleistä, että esimerkiksi osia lattiasta ei ole eristetty. Meidän nykyisessä talossa on pieni lisäsiipi keittiössä. Se seisoo neljän paalun varassa, eikä lattiaa ole eristetty. Hieman tulee kylmä pakkasella. Puhallin sitten vain käyttöön, että on vähän lämpöä. Joka sitten vuotaa seinistä ja lattioista. Ikkunoissa ei ole triplalaseja, vaan usein tuplat tai jopa vain yksinkertaiset lasit "myrskyikkunoilla", jotka on pleksiä. Ja joskus aikaisemminkin ihmettelin talon ulkoseinällä sijaitsevia takkoja, jotka tupruttavat suurimman osan lämmöstä taivaalle. Lisäksi täällä on mielin määrin auringonvaloa myös talvella, mutta harvalla on aurinkopaneeleja. Varmaankin koska talojen lämmittämiseen menee niiden huteruuden takia niin paljon energiaa, ettei paneelien koeta riittävän.

Mietinpä, onko tämäkin taas rahakysymys. Kulttuurinen ihanne ja myös kaupunkisuunnittelun peruslähtökohta on omakotitaloasuminen. Kaikilla pitää olla oma talo ja piha, rivi- ja kerrostalot ovat suurimmalle osalle kauhistus. Ja kun niitä taloja rakennetaan, koitetaan päästä halvalla. Onhan kalliimpaa tehdä hyvin eristettyjä taloja ja esimerkiksi varaavaa takkaa talon keskelle kuin niitä huteria seiniä, ohuita ikkunoita ja avotakkoja ulkoseinällä. Eikä tule niin komeaakaan. Kerros-  tai rivitalossa asuminen katsotaan luovuttamiseksi, jonkinlaiseksi luuseriudeksi, ja siksi jokaiselle on se talo saatava. Vaikka sitten hutera ja kostea hökkeli, mutta onpa oma! Ja pysyy talouden pyörät pyörimässä, kun huonolaatuisissa taloissa on jatkuvasti korjaustarvetta. Samoin kuin kaduissa, ne eivät kauan kestä kovaa liikennettä ja vaihtelevia säitä. Kuoppia on, ja koko ajan joka puolella korjauksia käynnissä. tämä on joskus vaikeaa autoillessa, kun ei navigaattori tietenkään tiedä, missä yhtäkkiä on katu poikki.

No, se siitä jeesustelusta. Maa elää tavallaan, vieras kulkee matkojaan. Pitäis varmaan raportoida taas arkeakin. Mutta eipä siinä ole paljon tapahtunut. Tällä viikolla on syysloma, pysymme kaupungissa. Tarkoitus oli lähteä ensin maan pääkaupunkiin, mutta se oli liian kallista. Ja nythän siellä on nähtävyydet kiinni kun on hallinnon työsulku, vai mikä se government shutdown nyt suomeksi oliskaan. Suunnitelma b oli lähteä pohjoiseen kaverien mökille, mutta hokastiin että on Suomi-koulu ja pitää opettaa. No, katsotaan mitä me henkilöt keksitään täällä.ex tempore on aina hauskaa.

Syksyhkö

Laitoimme lämmityksen päälle viikonloppuna. Kävi aamukylmyys sietämättömäksi, vaikka päivällä aika lämmin aina onkin. Lähemmäs kahtakymmentä on pidellyt päivisin. Luulin viikonloppuna, että nyt syksy alkaa tulla, mutta päivät vain lämpenevät. Linnutkin istuvat langoilla lämmöstä  hämmentyneinä: eikö sitä tähän aikaan yleensä lähdetä? Saamme kai nyt sen kevään, mikä jäi välistä. Kummallista.

Lämpimien päivien takia tuntuu hullulta, että lokakuuta jo eletään. Mihin aika katoaa? 11 viikkoa synnytykseen. Vähemmän aikaa saada työhommat jonkinlaiseen oordninkiin. Hyvin hyvin vähän aikaa saada koti johonkin kuosiin. Huh. Kun ei ole tilaa, missä säilyttää omistajien tavaroita, meidän asettautumishomma seisoo. Ja kun on kaikki tällä hetkellä tarvittavat tavarat kaivettuna laatikoista, pakkaamis- ja purkamishomma ei ole se, mihin ekana tulee tartuttua.

Tämä syksy ei ole ollut samanlainen kuin aiemmat syksyt, jolloin yleensä olen ollut puhtia täynnä. Ainakin hetken aikaa. Ihan flegmaattinen olo on. Raskautta en voi syyttää, koska edelliskerralla olin tosi energinen. En vain pääse yli tästä muuttoväsymyksestä ja -turhautumisesta. Tai ehkä jotenkin painaa jo se, että taas ensi syksynä olemme samassa tilanteessa. Puuh. Mua varmana jälkeenpäin kaduttaa kun en mennyt ja tehnyt kaikkea mahdollista jänskää täällä, mutta enpä saa nyt mitään aikaiseksi. Tekisi mieli vain paeta kaikkea vastuuta ja maata sohvalla ja lukea ja katsoa filmejä.

Vaikka olen haluton ja turhautunut, odotan kovasti lokakuun lopussa saapuvia ystäviä. Ja Halloweenia, joka on ystävien täällä olon aikaan. Jouluun asti en ole vielä orientoitunut, vaikka silloinkin luvassa kivoja vieraita ja taas vaihteeksi hormonihuuruista uuteen arkeen totuttelua. Jaksaa tässä paarustaa, kun on asioita, mitä odottaa.

Oli mulla joitakin oikeitakin asioita, kuten minnesotalaisen rakentamisen yllättävä huteruus ja paikallisen aksentin erikoisuudet, mutta kirjoitan niistä toiste. Silmä luppasee, pakko mennä kötälleen.