Sehän on melkein viikonloppu

On kyllä hurahtanut nopeasti tämä viikko. Yhtäkkiä on torstai, ja sunnuntaina on perhe taas koossa. Tempus fugit, sano roomalainen.

Aikaansaamattoman työpäivän jälkeen hurautin Quarry -markettiryppääseen Epelin kanssa. Piti käydä siellä eläinkaupassa, kun tuossa lähieläinkaupassa ei ole kissoille oikein mitään. Tai siis ainakaan laserosoitinta, jolla saisi tuon taas huutamaan alkaneen Muumin läkähdytettyä aina iltaisin. Onneksi se Quarrysta löytyi. Ja löytyi myös liilaa häkinkuiviketta gerbiilille ja sähköjäniskohtauksen kourissa säntäilevä marsu (ei ostettu kuitenkaan). Käytiin myös Targetissa ostamassa uusi lautanen päiväkotiin (niin, ite täällä pittää kaikki hankkia), kun edellinen muumilautanen on mystisesti kadonnut. Epäilen erästä rasavilliä 4-vuotiasta, joka myös silppusi meidän lahjoittaman Tatu ja Patu -kirjan. Huoh.

Vietimme illan kavereiden luona. Lapset leikki ja me aikuiset läärättiin. Oikein mukava ex tempore -illanvietto, kun heidän naapurin pariskuntakin tuli tyttärensä kanssa. Oon niin paljon yksin (siis ihan oman saamattomuuteni ja osaamattomuuteni takia), että kun pääsen ihmisporukkaan, oon kuin Hangon keksi pelkästään siitä ilosta, että ympärillä on ihmisiä. Pittää ihan hillitä itteään ettei rupee hehkuttaan liikaa sitä kuinka siistiä on olla just näiden ihmisten kanssa. Tai mitäpä tuota hillitteen, siitä taas tulis sitä oman elämän sitcomia.

Jahas, nyt pitää raapia kasaan Elsan evväät. Vaikka tykkään laittaa eväitä, kyllä se suomalaisten päiväkotien tarjoama aamupala, lounas ja välipala vain on aikamoista luksusta!