Puhelinlangat laulaa

Tai eihän ne puhelut mitään lankoja pitkin mene enää nykyisin, mutta jos menis, niin tänään ne ois laulaneet Ameriikan ja Suåmen välillä. Tyär puhui kaksi maratonpuhelua Skypessä, ensin kummitädin ja sitten Sofia-ystävänsä kanssa, ja vielä jaksoi mummon ja papan kanssa ja mummun kanssakin. Mukavaa oli kuunnella, kun lapsonen niin innoissaan keskusteli.

Puhelumaratonin jälkeen suuntasimme Centennial -järvelle, kun siellä oli talvihäppeninkiä. Oli jäätävä tuuli taas, mutta istuimme hevosajelussa (kylmäveriset ja jumalattoman isot Socks ja Snuffy vetivät) ennen kuin menimme sisälle paviljonkiin kasvomaalaukseen. Elsa sai kimallekilpikonnan poskeen. Onpa se hieno, ja juuri tänä aamuna Elsa suunnitteli laittavansa paperiliimaa nilkkaan ja siihen askartelukimalletta. Ihan kiva, että kimalletta iholla -teema saatiin hoidettua tällain. (Niin ja älkää kauhistuko, en ois antanut lapsen erikeepperöidä ihoaan missään nimessä.)

Vuokrasimme Elsalle kaunoluistimet, ja niillä hän pääsee näköjään paljon paremmin eteenpäin kuin harkkaluistimilla. Oli aika innoissaan, ja niin minäkin. Luistelu on kyllä niin ihanaa. Elsan ikäinen tyttö luisteli siellä Elsan kanssa, ja mää koitin treenata sirklausta. Joten kuten mennee vasemmalle ja heikosti oikealle, ja takaperin ei meinaa luonnistua millään. Elsa toivoi, että tekisin piruetteja. Ihan ei piruetti lähteny pyörähtään, vaikka Elsa uskoi mun osaavan jäällä mitä vain.Ainakin yhdellä ihmisellä tässä  maailmassa on luottoa meikään rajattomasti.

Tuppauduin siellä jäällä sen Elsan kaverin äidin seuraan. Ei se vissiin kauheena ois seuraa kaivannu ku vähän niinku lähti aina poispäin ku pystyi, mutta mää olin sosiaalisella tuulella ja ulospäinsuuntaunutut kerrankin ja höpötin vain. Vasta jälkeenpäin tajusin, että oisin voinut olla kohteliasta antaa olla, kun halusi olla yksin. Sosiaalinen minäni iskee aina väärään aikaan. Oli mun tuppautumisesta kuitenki se hyöty, että sidoin sen naisen luistimet uudelleen, ku se ei pysynyt niillä yhtään pystyssä. Ja sidottuani pysyi vähän paremmin. Ei jääny ehkä luistelusta hänelle paha maku suuhun, ku oli ekaa kertaa luistelemassa. Kerroin tietenki, että asun kaukana Centennialilta, eli hän voi rauhallisin mielin tulla toisen kerran ilman pelkoa tuppautuvasta suomalaisesta!

Loistaa taivaalla kuukin, hyvin pieni sirppi, jonka näimme käpytellessämme luistelemasta autolle. Se järvi muuten on ison ostoskeskuksen ja kerrostaloalueen puristuksessa, ei mitenkään luonnonläheinen, siis. Siksi eksyinkin jälleen kerran ja ajoin ympyrää siellä 15 minuuttia, ku mitään puistoa tai metikköä ollut siinä niinku järven merkkinä. On tää kyllä semmosta.