Normaalitilassa

Saapui miesi. Kävimme juna-asemalta hakasemassa, niin ei tarvinnut sydän kurkussa moottoritiellä ajaa. Matkatavarat eivät saapuneet, mutta nyt on tieto, että ovat oikealla mantereella ja kaupungissakin. Joku vain oli jättänyt rinkan johonki lojumaan. Huomenna se varmaan sitten tuodaan. Tärkeintä kuitenki, että mun mies ja Tyären isi on taas kotona. Niin väsyneenä, että ei hauskat jututkaan lentäneet ollenkaan.

Oon täällä ihan reippaasti ajellut autoa ja selvinnyt kinkkisistä risteyksistä ja mittään ei ole sattunut. Oon löytänyt ihan hyvin perille erinäisiin paikkoihin. Nyt ku Mattia oltiin hakemassa, menin ihan paineeseen ja ajoin miten sattuu. Käännyin väärälle kaistalle ja väärään suuntaan risteyksessä. Niin että normaalitilassa ollaan, yhtäkkiä en pärjääkään ja mun kyydissä saa pelätä. Miksi ei ajamisesta tule sellaista rutiinia, että voisin ajaa hyvin missä tilanteessa tahansa?

Tyär oli tietenkin ihan onnessaan, ku isi tuli kotiin. Hän on päiviä laskenut ja tänään tunteja. Oi. Kiva, että tuo toinenkin vanhempi on niin äärimmäisen tärkeä ja läheinen, että ikävä tulee ja jälleennäkemisen riemu on valtava.