Kananlento 2012

Eipä varmaan koskaan ole tullut vastaanotettua uutta vuotta yhtä välinpitämättömällä olankohautuksella kuin tällä kertaa. Yleensä jotain pientä on tullut järkättyä itselle tai isommalle porukalle. Mitäpä sitä turhaan, kun vuosi vaihtuu ilman kohkaamistakin, aika kuluu samalla tavalla liian nopsaan, ja olen yhtä irrallani tästä hetkestä ja itsestäni kuin edellisenäkin vuonna.

Viime vuoden alku oli hyvää aikaa, kävin Rakkauskurssia ja tunsin, että minullakin on mahdollisuuksia. Kohtasin valoisia, kauniita, viisaita ihmisiä kurssilla ja välillä uskoin, että voin joskus tulla heidän kaltaisekseen ja loistaa omaa valoani. Laihduin vähäsen ja kävin kuntosalilla ja jumpassa. Kurssin aikaan saama hyvä olo ja noste jatkui aika pitkälle kevääseen.

Amerikkaan muutto hallitsi vuotta keväästä kesään. Kontollani oli järjestää Elsalle hoitopaikka Amerikassa, ja mokasin ja tunaroin sen homman ihan täysin. Hoitopaikka on, mutta liian kallis, ja sen takia pitää vaihtaa taas ensi syksynä. Lapsiparka. Oma itseluottamus oli ja on tämän ja kaiken muun mokailun ja töpeksimisen takia entistäkin hiutuneempi.

Muutto oli aika iso paukku koko perheelle, vaikka sopeutuminen meni ihan hyvin ja olemme viihtyneet Syksyllä meillä on ollut aikaa perheelle, kun emme ole harrastaneet mitään. Olemme vain olleet, ja se on tuntunut hyvältä. Olen ollut kaikkea muuta kuin hyvä äiti, kärsimätön ja herkästi raivostuva, mutta silti tuntuu, että kiireetön syksy on tehnyt hyvää minun ja Elsan suhteelle.

Kananlennoksi voi vuotta 2012 luonnehtia. Alkoi kovalla kaahotuksella ja korkealla, räpistelin melko pitkälle hyvällä vauhdilla, mutta lopulta päädyin samoille likaisille pahnoille kaikesta yrityksestä huolimatta. Jospa vuodessa 2013 olisi enemmän kotkien liitelyn kaltaista rauhaa ja avaria horisontteja.