Tänäänkin kruunasin itseni oman elämäni Mr. Beaniksi. Tuli taas sen verran töpeksittyä.
Ensin kävin tankkaamassa haettuani Elsan. Ajoin mittarille ja koitin saada sen toimimaan. Luottokorttiaki vilautin siinä lukijassa. Ei sieltä mittään bensaa tullut. Siinä aikani seppoiltuani yläpuoleltani kajarista tuli kuulutus: "Numero kuusi, tule käymään sisällä maksamassa, systeemi ei tunnista numeroasi." (Pitää laittaa kortin laskutusosoitteen postinumero siinä maksaessa - ei siis mitään PIN-koodia) Bensiksellä oli kauheat ukaasit siellä mittareiden luona, että ei saa parkkeerata mittarin viereen. Aattelin, että eipä parkkeerata, että pääsee muutki tankille ja ajoin auton parkkiruutuun ja menin sisälle. Sisällä ne ihmettelmään, että missä mun auto on ku ei mittarilla näy. Hieman nolona selitin, että ymmärsin, että siihen mittarille ei saa jäädä munimaan. Bensamies osoitti mulle nelosmittarin.Ostin 50 dollarilla bensaa. Kun olin peruuttamassa parkkiruudusta, "mun" mittarille ajoi jeeppi ja joku siellä laittoi bensaa ja kaasutti pois. Mun rahat siellä oli sisällä. En mää mitään bensaa saanut. Sisälle taas. Koittivat olla ystävällisiä, mutta ilmeestä näki, että ne aatteli että senkin pölijä! Maksun palautus onnistui, ja pääsin tankkaamaan. Kymmenellä dollarilla se jeeppityyppi oli tankannut.
Mutta ei tarina tähän lopu. Tankkiin ei mahtunutkaan bensaa 50 dollarilla, vaan vain 30 dollarilla. Noh. Auto taas parkkiin ja sisälle. Lupasin jo Elsalle tikkarin kärsivällisyydestä, kun oli jaksanut rampata. Olivat siellä sitten jo maksaneet takaisin sen uupumaan jääneen 20 dollaria. Nuori mies kassalla sanoi, että kyllä se päivä siitä vielä paremmaks muuttuu. Heh. Pääsin ehkä Vuoden avuttomin asiakas -listalla aika kärkeen!
Menimme suoraan Wild Rumpus -lastenkirjakauppaan, joka on muuten hauska paikka. Siellä on valtavan kirjavalikoiman lisäksi neljä kissaa, kaksi frettiä, kana, kakaduja, chinchilloja ja kyyhkynen, joita saa lapset ja tietenki aikuiset käydä ihmettelemässä. Sisustukseen kuuluu myös mukavia lukutuoleja ja -penkkejä. Kassalla oli kaksi hyvin ystävällistä ja auttavaista vanhaa naista. Ja vessakin oli, jota harvemmin kirjakaupasta löytyy. Takaisintulomatkalla eksyin. Kävin kahteen kertaan aika ison rundin ihan väärällä suunnalla. Navigaattori ei jostain syystä antanut mitään suuntia ilman postinumeroa, ja koitin löytää lähemmän kadun kuin kotikadun, ettei tarvis motarille mennä. Kolmannen kerran rundatessani ja katujen muuttuessa ihan vieraan nimisiksi annoin navigaattorille vielä yhden tilaisuuden. Saihan sieltä onneksi valittua motarittoman reitin. Huh, pelastus! No, kotiin päästiin ja takapenkillä oli billeet koko matkan, ku Elsa ja naapurin tyttö hassuttelivat.
Kirjakauppareissusta jäi Elsalle paitsi hyviä rohkeuskirjoja, myös tikku kynnen alle. Hyllystä se oli tullut. On niin pieni ja niin pehmeä ja syvällä, että ei sitä oikein saa pois. Katsotaan, jos se alkaa märkimään ja märän mukana tulee tikku ulos. Laps-rukka tietty pelkää, että saa luumädän niin kuin Pappa lapsena. Ehkä ei kuitenkaan. Pidän peukkuja, että ilman kynnenpoistoa tai muuta isoa operaatiota tikku saadaan pois!
Voi ei mikä päivä! Jollain sivustaseuraajalla on saattanu olla jo ihan hauskaa sun tankkausepisodia seuratessa... Niin, että jos sua tai paikan työntekijää ei enää naurattanu, niin jonkun suupielet (joko siellä paikan päällä tai tän blogin äärellä) on luultavasti noussu ylöspäin :) Päivä hyvä työ!
VastaaPoistaJa hattua täytyy nostaa, miten rohkeesti lähdet autolla liikenteeseen vaikka ilmeisesti ne reissut ei oo ihan aina menny nappiin. Suomalaisella sisulla vaan eteenpäin!
No mulla ainakin suupielet vähän nyki kun luin tuon sun tankkaus-episodin! :D Mutta ihan vaan sen takia, että luultavasti mä olisin törttöillyt ihan samalla tavalla. Se on vissiin sukuvika ;) Loppu hyvin, kaikki hyvin.
VastaaPoistaKirjakauppa kuullostaa ihanalta. Toivottavasti ne kirjat rohkaisee Elsukan mieltä :)
Oivoi tikkua, toivon että sekin lähtis nätisti pois.
Niin ja oon sammaa mieltä, että oot tosi rohkea kun lähdet autoilemaan :)
-Sikko-
Mulla meni pari kesää sitten tikku vasemman nimettömän kynnen alle. Ihan siis sinne asti missä kynsi loppuu. Siinä se näky pitkään, kuukausia, että tuolla se on, ei pois tuu. Kävin lääkärissäkin ja se sano että ei kannata alkaa leikkaa kynttä auki koska millään pinseteillä sitä ei saa, kun on ihan tyvessä. Ehkä päivän oli kipee, mutta sitten ei enää. Tuli itestään pois kun kynsi pikkuhiljaa kasvo. Pelkäsin tietty että nyt lähtee vähintään koko käsi mätänemään, kun tikku tuli lammasaitauksesta heinäkuussa. Mutta ei tapahtunut mitään - se vaan tuli sitten ulos kun kynsi oli kasvanut.
VastaaPoistaEttä sillee.
Vähän sukuvika tuo tankkausongelma. En ole muistaakseni ikinä tankannut, koska se on haisevaa ja pelottavaa hommaa. Käytä sinäkin Mattia, muistat vaan ajoissa pyytää, ettei tule pakkotilanne.
VastaaPoistaEnsi kerralla kun tullaan, voisimme käydä yhdessä kirjakaupassa. Kuulostaa niin mukavalta. Siellä aikuisten kirjakaupassakin oli niin hyvä palvelu.
Kerro sitten, kun tikku on lähtenyt Elsan kynnen alta. Eiköhän se lähde. Papalla menee aina silloin tällöin tikku sormeen puutöissä, mutta aina ne on pois lähteneet.
Naurakaa, hyvät ihmiset, naurakaa ihan vappaasti! Kyllä muaki kaikki töpeksimiset naurattaa ja kovasti. Esimerkiksi viikonloppuna valahdin etu- ja takapenkin väliin kun kurkottelin E:n aurinkolaseja etupenkin alta. Just sillain sinne valahin, että polvi oli siinä auton reunalla ja kädet ylhällä, että en päässyt nousemaan ylös. Siellä sitten sätkyttelin ja nauroin niin, että senkään takia en päässyt ylös.
VastaaPoistaFane, olipa huojentavaa lukea, että tikusta kynnen alla voi selvitä minimaalisin vaurioin ja ilman tuskaisaa märkimistä. Kiitos kokemuksen jakamisesta!
Anni, mää tykkään siitä että osaan tarvittaessa tankata. Mutta varmasti herkästi pyydän Mattia tankkaamaan, on se niin kummaa hommaa.
Ilmoittelen kynnen ja Elsan paranemisesta tietenkin täällä blogissa.
Niin ja mun tekis mieli lopettaa koko autoilu, mutta nyt ei saa luovuttaa! En halua taas yhtä EVO-osiota elämääni.
VastaaPoista