Pitkään ajattelin, että mulle on ihan ok asua sotkun keskellä. Pieni epäjärjestys on kodikasta, ajattelin. Julistin olevani kasaihminen: kaaoksessa oli logiikka ja järjestys. Ne yhdet jutut tuossa kasassa, toiset sitten tuossa. Tykkäsin kuitenkin pitää lattiat siisteinä ja vessat ja keittiön puhtaina, eli siivosin kohtalaisen säännöllisesti. Ihailin ikisiistejä koteja, mutta en koskaan oppinut sellaista itse ylläpitämään.
Nyt, kun muistini on hapertunut ja vastuullani on kaksi ihmistä, ei hommat toimi ihan niin sujuvasti sekaisessa huushollissa. En enää muista, missä kasassa mitäkin on. Tavaroiden ainainen etsiminen tekee elämästä säätämistä ja huonolla tavalla hidasta. Oon miettinyt, että ei se lapsille ainakaan mitään lisäarvoa tuo, että kotona puuttuu järjestyksen tunne. Eihän siisteyttä opi, jos ei sitä kotona näe.
On turhauttavaa, kun kaaostila vain jatkuu ja jatkuu, vaikka se ei itsestä enää tunnu miellyttävältä tai edes siedettävältä.
Tiedän, että se, että tavaroilla on paikkansa helpottaa siisteyttä. Tai siis se, että ne tavarat laitetaan sinne paikoilleen. En tiedä, miksi tavaroiden palauttaminen paikoilleen on mulle niin vaikeaa. Nyt se puute on oikein korostunut, kun on huusholli muuttanut joka vuosi. Ei ole mikään vakiintunutta. Mutta ihan sama ongelma oli kyllä jo Suomessa. Asiat ja tavarat unohtuilee, kun kasamuisti ei enää toimi ja tekee monta asiaa yhtä aikaa.
Tää elämäntilannekin on nyt vähän sellainen, että en vain saa siivottua kunnolla. Kun ei ole aikaa. Vaikka halu olisi. En siis tarkoita sellaista siivoushullun maanista imurointia ja jynssäämistä, vaan ihan vain säännöllistä lakaisua tai imurointia ja vessanpesua. Musta tuntuu, että keittiön päivittäinen (tai joka toisena päivänä) siivoaminen ja pyykkihuolto (joka sekin laahaa hitaasti perässä) vie sen kaiken varsin vähäisen ajan, mitä jää lastenhoidolta, kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Kyllä mää ihan mielelläni oisin se siivoava henkilö meidän perheessä, jos mulla ois aikaa ja rauhaa siivota.
En musta ikinä mitään siivousmaanikkoa tule, mutta ihan tää perussiivous ois niin kiva saada toimimaan. Nyt vinkit kehiin, te ikisiistien kotien asukit Maire, Kate, Bob, Sikkot, Anoppi, äiti ja muut lukijat! Miten ihmeessä a) saatte kodin pysymään järjestyksessä kuitenkaan koko ajan siivoamatta ja järjestelemättä, ja b) löydätte aikaa siivoamiselle kaiken muun elämän lomassa?
No tiiäkkö mää järjestelen koko ajan, joten se on mun ratkaisu. Leikkimisen ohessakin järjestän ja palautan tavaroita paikoilleen. Ja se toinen on tosiaan se, että paikka on jokaiselle tavaralle ja yksi kaaoskaappi välitilaa varten. Ja kolmas on puolivuosittainen isompi kierrätyssessio.
VastaaPoistaSama täälä, koko ajan kun häärää, sutii ja palauttaa, niin ei karkaa lapasesta. Myös tavaramäärän karsiminen rajulla kädellä auttaa ja tulee hyvä mieli ja olo. Heti kun pienimmältö jää jotain tarpeettomaksi, lahjoitan tai myyn.
VastaaPoistaKarkasi... Ja ennen nukkumaanmenoa kerätään aina kaikki lelut omille paikoilleen. Samoin raivaan nurkat suoriksi ennen kuin istahdan, kun lapset on kipattu. Mutta! Aina ei pysty eikä jaksa. Silloin annan kaaoksen olla ja siivoan paremmalla mielellä seuraavana päivänä. Pyykit välillä laahaa jäljessä, mutta välillä sit tulee vimma ja kone laulaa aamusta iltaan. Mun vinkit on siis karsiminen ja armon antaminen itselle. Kun ei ressaa, hommatkin sujuu letkeästi. //Bob
VastaaPoistaKauheen hyvin sanottu. Määki suin yleensä illalla kodin ennen lösähtämistä. Aina en jaksa. Vaikka on mua takakireäksikin sanottu..
VastaaPoistaKiitos! Pitää ny pistää joku roti tähän hommaan, ilman ressiä kuitenki. Ei mua kodinhoito ressaa, vaan se, että on se kaaos koko ajan läsnä. Nyt kun vielä saisi ennen joulua siivottua peruskaaoksen pois, niin olisi ylläpito helpompaa. Jos nyt alan suoristaan ja sukiin, teen sitä vielä aamuneljältä.
VastaaPoistaLähtee mullakin jatkuvasti roinaa pois, mutta lähtötilanne onkin varmaan ollut jotain ihan järkkyä.
Mutta hei, miten se aika esmes imuroinnille, lattianpesulle ja muulle puhdistamiselle lötyy?
VastaaPoistaIhan vasta Ossi huomautti, että makuuhuoneen vaatehuone oli paremmassa järjestyksessä silloin, kun meidän molempien vaatteet oli siellä. Piti pinkata hyllyt uudelleen. Nurkat ovat kyllä täynnä erilaista tarpeellista tavaraa. Ossi pitää vaatteensa siistissä järjestyksessä omassa vaatehuoneessaan.
VastaaPoistaHahahaa, mullapa ei oo vinkkejä koska meän koti se vasta kaaos onkin :D
VastaaPoista-Sicko-
Anni, teillä on kyllä aina siistiä ja kaikki tarpeellinen tavara järjestyksessä. Kaaoksesta tietoakaan.
VastaaPoistaSikko, jaa, en mää oo teillä kaaosta nähäny.
R
Mietin vielä tota, mistä se aika löytyy. Aikaahan ei kulu, jos on se perusjuttu, että tavarat palautetaan aina paikoilleen. Niinku meillä takakireillä on. Sillon viikkosiivous vie sen tunnin kerran viikossa ja jos on paha viikko, nii yhessä hetkessä imuroi ja yhessä hetkessä pyyhkii pölyt. Ja sit on vielä "nyt on näin" -filosofia, eli joskus voi lastenhuoneen tai makuuhuoneen oven laittaa vaikka kiinni. Joinaki päivinä mulla on semmonen sääntö kaaoskolmevuotiaalle, että keittiöön ei levitetä lentokoneenosia ja muita, jotta voin sinne paeta hakemaan zeniä, kun muualla on hajotettu harsopinkat ja pikkueläimet on levitetty ja mitänäitäon. Ja illalla menee maksimissaan se 10 minuuttia, kun tavarat palauttaa paikoilleen, kun lähtee siitä, että kaikelle on aina palautuspaikka. (Mie kuulostan kyllä kauheelta tyypiltä) Mutta pienissä neliöissä on kyllä lähdettävä siitä, että tavara mahtuu johonkin ja se, mikä ei mahu, lähtee.
VastaaPoistaNo, kun on 140 neliöö niin viikkosiivokseen (imurointi, vessat ja toisinaan lattioiden pesu ois toiveissa) menee väkisin se kaksi tuntia, vaikka oiski tavarat paikallaan. Pitää nyt koittaa harjoittaa tuota kaaoksen välttämistä tavaroiden palauttamisella paikoilleen.
VastaaPoistaR
Niin ja siis 140 neliöö ei ole nyt oma valinta, se 70 ois kivempi siivouksien kannalta.
PoistaJoo, kyllä vähemmissä neliöissä se etu on!
VastaaPoista