Jostain syystä kuvittelin, että ihan sujuvasti voidaan tehdä piparkakkutalo niin, että olen yksin lasten kanssa kotona. Miksihän unohdin, että yleensä meillä on siihen puuhaan mennyt neljästä kuuteen tuntia, ja kun viimeksi tehtiin talo, niin lapsia oli vain yksi.
Oho. Talo ois ihan söpö, jos sen ois lapset keskenään tehneet. Mutta kun tietää, että aikuinen on ollut tekemässä, ei voi muuta kuin ihmetellä kädenjälkeä. Niin kauhea se on. Pikeeri oli liian löysää, ja minä hyppäsin vähän väliä Vompatin perässä yläkerrassa tai kissanvessan suunnalla tai jossain. Tsihii, ei ole tätä naista kädentaidoilla nakattu!
No, onneksi tönö (taloksi sitä ei voi sanoa) levittää makiaa tuoksua kotiin, Tyärellä ja yökyläkaverilla on huomenna puuhaa talon koristelussa ja joulun jälkeen saahaan nauttia talon syömisestä. Sehän on tärkeintä. Hyvältä se maistuu, vaikka ulkonäkö on, no, kuin rakentajallaan: joka nurkka vinossa ja kaikki vähän valahtanutta. Tsihihii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti