Ei tämä tällainen päivittäinen kirjoittaminen blogia paranna, onhan se tullut jo useaan kertaan todettua.
Joulua olen tänään kuitenkin ajatellut, kun paikkautin hampaani ja mietin, kestääkö paikka piparkakun nakertamista.
Ja olihan se kuin pikkujoululahja, kun viimeinkin yksi ihminen tajusi sukunimivitsini ja nauroi ääneen. Tähän asti vitsiä on saanut vaivaantuneesti selitellä.
Älkää nut kuitenkaan sanoko mun sukunimeä kommenteissa, hyvät ihmiset. Ollaan paranoideja, tip-tap.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti