Joulu kulutusjuhlana on samanlainen kaikkialla, mutta jouluun valmistatutumisessa on eronsa.
Täällä joulukuusi laitetaan kiitospäivänä, ja tuo marraskuun lopun harjoitusjoulu on muutenkin lähtölaukaus jouluvalmisteluille. Jouluvalot ilmestyvät pihoille, sukat takanreunustoille ja mainoksia alkaa tippua enemmän kuin muina kuukausina (postimainonnan määrä on tosin yllättävän vähäinen. Suomessa tulee varmaan kolme kertaa enemmän mainoksia kuin täällä). Mulla on tässä kohtaa huono havainnointiaineisto, mutta tänä vuonna kuulin eka kerran joulumusiikkia kaupassa vasta marraskuussa. Mua ei ne joulumusiikit haittaa oikeastaan, vain se ärsyttää, jos kaupassa luukutetaan jotain musiikkia niin, että omaa ääntään ei kuule.
Täällähän pitäisi alkaa niiden joululaulujen laulajien kulkea ovelta ovelle, jos telkkaria on uskominen. En ole kertaakaan nähnyt lauluporukkaa, puhumattakaan sellaisesta oman oven takana. On niitä kuulemma joinain vuosina ollut tälläkin alueella. Mielelläni kyllä kuuntelisin lauluja. En tiedä, miksi ne on muka niin ärsyttäviä aina elokuvissa.
Mulla alkoi joulunodotus ihan oikeasti, kun kävin viime viikonloppuna laulamassa suomalaisia kauneimpia joululauluja. Ah. Molempina Amerikan-jouluina on jäänyt välistä, viime vuonna hyvästä syystä kylläkin. Joka tapauksessa siellä ihan tippa linssissä lauloin, ja lujaa tietenki. Anteeksi vain kanssalaulajat, mulla on into isompi kuin taito.
Naapurimme valmistelevat myös joulua, nimittäin tänään saimme purkillisen suussa sulavia keksejä ja toffeita ihan yks kaks yllättäen. Nää on niin ystävällisiä nää jenkit. Jos saan tehtyä pipareita itte, niin vien kyllä vastalahjan.
Niin, tänä vuonna tuo leipominen on semmonen epävarma juttu. Mulle tärkeintä jouluvalmisteluissa on kyllä aina ollut se leipominen, mutta pari kertaa oon nyt kokeillut, eikä oikein onnistu tuon Vili Vilperin kanssa. Tai siis poskihampaita tekevän ja siksi sylissä viihtyvän Vilpertin kanssa. No, jos en saa leivottua niin käyn hurrien riistotavaratalossa piparkakkuostoksilla ja teen tortut joskus toisena jouluna. Vaikka siis eihän se yhtään ole sama asia jos ei ite leivo pipperskakkuja. Se tekeminen ja taikinan maistelu on tärkeintä.
Joulunodotus varmaan nousee Tyärellä huippuunsa, kun koulu loppuu perjantaina. Kyllä niitä päiviä jo nyt lasketaan. Pitää tilata vielä kirjoja ja elokuvia lahjaksi, niin aika kuluu sitten joulun jälkeen hyvin. Ehkä saamme päivät kulumaan myös ennen juhlapäivää. Mulla on oikeastaan haaveena joulu, jota vietettäisiin elokuvien ja popkornin kera. Ehkä 10 vuoden päästä.
Amerikkalaisiin tapoihin palatakseni, täällä ei niitä piparkakkuja yleensä leivota jouluksi. Semmosia vaaleita ja aika mauttomia pikkuleipiä vain. Ja hedelmäkakkua ja kovaa maapähkinätoffeeta. Uusia makuja, pitääkin koittaa opetella tuo toffee täällä.
Nyt alkaa ajatus harhailla pahasti. Nukkumaan, siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti