Ruoka on tärkeä!

On kyllä Jenkkilässä kivaa muun muassa siksi, että täällä saa niin hyvää ruokaa. Saa ihan kamalaakin, mutta meille on osunut enimmäkseen hyvää. Matkalla Icelandairin kyydissä oli todella ankeaa, kun mitään ei saanut yhtiön puolesta (tai siis mehua ja vettä sai, mutta ei ruokaa). Ostaa sai kinkku- ja muita lihavoileipiä. Onneksi lentoemäntä sitten taikoi meille puurot, kun pelkällä (kalliilla) suklaalla ei viitsinyt lasta ruokkia. Itsehän tietenkin pärjään oikein hyvin suklaalla vaikka kuinka monta päivää ja lentoa.

Ensimmäisenä iltana täällä Matti urheili meille True Thaista ihan mahtavan illallisen. Tuoreita kevätkääryleitä ja Panang currya sekä wokattua vihreää chiliä ja tofua. Kevätkääryleet oli tehty riisipaperista ja sisällä oli nimen mukaisesti tuoreita vihanneksia ja paljon tuoretta korianteria. Särpimenä oli maapähkinävinaigretteä. Suomalaisiin, uppopaistettuihin kevätrulliin tottunut Elsa ei kelpuuttanut paikallisia ollenkaan, mutta minä nassutin niitä vielä seuraavanakin päivänä.

Olen Facebookissa hehkuttanut Pizza Lucea, jossa olemme käyneet pari kertaa. Ihan kauhean hyvää ruokaa ja erinomainen palvelu. Lapset saa ison väritystehtävän, jossa on erilaisia tatuointeja (aiheina artichoke, garlic breath ja "Olive you" vanhanaikaiseen tatuointityyliin, siis ankkureita ja sydämiä sekä lohikäärmeitä ja kotkia). Ihan kyllä itsekin niitä innoissani väritän. Pizza Lucesta saa äärettömän hyvää pinaattisalaattia, jossa on tuoretta pinaattia, kuivattuja karpaloita ja fetaa tai sinihomejuustoa sekä pähkinöitä ja jotain kastiketta, josta en oikein ole saanut selvää. Njam njam. Matti on syönyt siellä molemmilla kerroilla pizzaa, ja kyllä ovat pizzanteossakin ihan ässiä siellä. Melkein yhtä hyvää kuin San Milanossa, jossa on ne Suomen parhaat pizzat. Elsalle maistui viimeksi spagetti ja tomaattikastike, ja sitä edellisellä kerralla hän sai makoisan mozzarellapizzan.

Oon muutenki kyllä täysin hurahtanut tuoreeseen pinaattiin. Tai olin kyllä jo Suomessa, mutta siellähän siitä saa pulittaa vajaat 30 euroa kilolta, eli aika harvoin raskin ostaa sitä. Täällä saan kaiken pinaatinhimoni tyydytettyä, koska pinaatti maksaa täällä murto-osan tuosta hinnasta. Ja vielä luomuna. Ah! Jos ei tällä pinaatinsyönnillä ala hemoglobiini nousta, niin ei sitten millään. Olen tehnyt pinaattirisottoa jo pari kertaa ja laitan sitä yleensä salaattiin jääsalaatin tilalle. Pitää vielä pinaattilättyjä ja -keittoa tehdä tuoreesta tavarasta, niin a vot!

Uskallan väittää, että luomuvihannekset ja -hedelmät on kyllä maukkaampia kuin tavanomaiset. Osa maukkauskokemuksesta on varmaan sitä, että tietää, että ei syö torjunta-aineita ja säilöntäaineita.  Todella selkeän eron kyllä maistaa avokadossa, kiivissä, porkkanassa ja kirsikkatomaateissa. Elsakin syö niitä hieman vähemmän vänkyttäen kuin suomalaisia vastaavia. Oon ihan onnessani siitä, että tuoretuotteet pilaantuu  luonnollisella tahdilla. Omenat ei kestä hedelmäkorissa viikkotolkulla ja tomaatit alkaa kasvaa valkoista nukkaa vajaassa viikossa. Ei ole pintaa käsitelty ties millä toksiinilla, ja se on tosi hyvä se.

Meillä on lähiravintoiloista testaamatta vielä nepalilainen, joka näyttää ainakin viikonloppuisin olevan ihan täynnä, sekä etiopialainen, joka tosin näyttää hyvin hiljaiselta. Ehkä ensi viikonloppuna jompaan kumpaan. Eilen kävimme läheisessä Cupcakessa, joka on aivan taivaallinen muffinssikahvila. Valikoimaa riitti porkkanakakkumuffinssista tuplasuklaamuffinssiin. Tyär otti marengilla kuorutetun suklaaunelman, ja hyvää oli. Matille veimme  marjaisella päällisellä kuorrutetun porkkanaisen makupalan. Minä söin kesäkurpitsapiiraan, kun lounas oli jäänyt vähän heikoksi, ja se oli juuri sopivan kokoinen, ei mitenkään amerikkalaisittain liioiteltu. Olin niin innoissani, että ostin Cupcake -paidan. Näin sitä hurahdellaan! Vielä pitäisi jokin sopivan kreisi lahko löytää, niin Amerikkakokemus olis täydellinen.