Irrallisia havaintoja

Isot annoskoot. Tämä on klisee, ja tiesin sen jo etuäteen, mutta kyllä ravintola-annosten koko silti jaksoi ja jaksaa hämmästyttää. Esimerkiksi Pizza Lucen isosta salaatista saisi kaksi ihmistä mahan ihan hyvin täyteen. Onneksi hinta ei ole tupla, vaikka koko Suomen annoksiin verrattuna on.

Vesisyöpöt vessat. Joka kerta vessassa ihmettelen, kuinka paljon sitä vettä oikein voi kulua yksien tarpeiden huuhteluun. Näköjään aika paljon. Toinen vessajuttu on se, että julkisissa vessoissa ei oikein ole yksityisyyttä. Ovien alareuna on todella korkealla, niin että pöntölläistujan sääret näkyy hyvin pitkälle, ja ovissa on suuret raot karmin ja oven välissä. Onko tämä jotain vessojen yhdessä kontrollointia? Ei mitään hämärää ainakaan voi tehdä, kun seuraava jonottaja ainakin teoriassa näkee koko vessakäynnin.

Huonokuntoiset paikalliset tiet. Monessa paikkaa on tie aikamoista pottupeltoa. Kuopat ja epätasaisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Alamäissä on joskus peräpyörän kanssa vähän hurjaa, kun koskaan ei tiedä, millainen töyssy tiessä on tulossa vastaan. Myös katuvalaistus on monissa paikoissa yllättävän vähäistä.

Kolmioristeyksiä ei ole (tai sitten vain ei ole osunut kohdalle). STOP-merkit vaikuttavat korvaavan kolmiot. Liikennemerkit on tosi usein tekstejä, ei niinkään merkkejä, tai sitten merkkiä on vielä tehostettu tekstillisellä kyltillä.

Motoristeilla ei ole kypäräpakkoa. Tuntuu aika hassulta, kun itse ajaa polkupyörää kypärä päänupin suojana, ja ohi ajelee motskarikuskeja tosi lujaa ilman kypärää. Kai se on se vapauden tunne, mikä kypärättömyydessä kiehtoo. Ja vapaitahan kaikki on vaikka sitten lyömään päänsä hajalle asfalttiin, jos moottoripyörällä sattuu kaatumaan tai kolaroimaan. 

Luomu ja kierrätys ovat muotia. Ainakin Minneapolisissa järjestetään kierrätys paperille, pahville, lasille, metallille ja muovisille juomapulloille. Luomua saa muistakin kuin siihen vihkiytyneistä kaupoista. Luomun lisäksi "eettinen tuotanto" ja kasvuhormoniton maidontuotanto tuntuvat olevan trendejä.

Pyöräily ja yhteisautot seuraavat luomutrendin vanavedessä. Pyöräkaistoja on paljon, ja työmatka- ja treenipyöräilijöitä näkee aika paljon (ei yhtä paljon kuin Kööpenhaminassa, tietenkään). Yhteisautoa tuntuu kokeilleen aika moni.

Minun on vielä opeteltava huikkaamaan pyöräillessä ohitettaville tyypeille, kummalta puolelta olen tulossa. Yleensä siis "on your left". Aluksi olin ihan että anteeks, anteeks, tässä keskellä tietä ajetaan, en huomanny,  kun joku meni ohi ja sanoi että täältä nyt tultais ohi, mutta nyt vaan ajan viileästi vähän sivummalle.  Muutaman kerran olen jopa muistanut huikata itsekin.

Julkinen liikenne on olemassa! Minulla oli ennakkoluuloinen käsitys, että julkista liikennettä ei täällä kunnolla ole. Mutta sain yllättyä iloisesti. Toki bussiverkosto saisi olla laajempi ja bussit kulkea tiheämpään ja  raideliikennettä mahtuisi tänne rutkasti enemmän, mutta silti julkisillakin voi liikkua. Tosin yksi paikallinen sanoin, että bussit ja lähijunat on niin täynnä outoja tyyppejä, että ei niissä voi matkustaa. Ehkä olen itse niin outo, että en ole huomannut outoja ollenkaan.

Niin paljon kuin ekoilu onkin muotia, kauhean energiatehokkaita täällä ei olla. Ikkunat on yksinkertaisia, ja niistä vetää niin, että verhot heiluu. Täällä kuitenkin on talvi ja lunta, vaikka Etelä-Ranskan korkeudella ollaankin, joten luulisi, että talot ois vähemmän huteria. Pyykkinaruja ei näy juuri missään, ja kaikki hurruuttaa pyykit kuiviksi kuivurilla. Ja kauheat määrät ihmisten energiaa kuluu siihen, että mitään raha-asioita ei voi hoitaa nettipankissa (mikä se on, ne kysyy täällä). Kaikki toimii shekkien ja luottokorttien varassa. Aika, hmmm, 1950-lukulaista.

Mikä hauskinta, meitä pelotellaan talven kylmyydellä samalla tavalla kuin ulkkareita Suomessa! Tosiasiassahan tänne tulee sitä auringonpaistetta yhtä paljon kuin Etelä-Ranskaan, joten uskon, että talvi ei ole yhtä raaka ja sitkeä kuin Suomessa. Tokihan näissä huterissa taloissa palelee, mutta silti talvipelottelu ei oikein jaksa hetkauttaa. Katsotaan, kuinka paljon näitä pöyhkeitä sanojani kadun marraskuussa.