Tästä se alkaa

No niin. Teenpäs huvikseni taas sen jokapäiväisen päivityshommelin 28 päivän ajan. Mitalla ei ole merkitystä, eli joinain päivänä saatan kirjoittaa yhden sanan.

Täällä oli kaksi päivää lämpimämpää. Pakkasta alle kymmenen. Se tuntui ihanalta. Ystävänpäiväksi elohopea putos taas -20 asteen tuntumaan. Tai siis mikä elohopea, netistähän me se tsekataan ku ei täällä niin kauheesti harrasteta pakkasmittareita. Huoh. Aurinko kyllä jo lämmittää, mutta vain sen verran, että päivällä on ehkä -12. Tuuli on kova koko ajan. Oonhan mää viimaan tottunu pohjoisessa merenrantakaupungissa, mutta välillä meinaa turhauttaa kun ei voi niitä pitkiä kävelyitä tehä Pojan kanssa.

Poeka on nyt aika kovassa nuhassa ja yskiikin. Onneksi on Nenä-Frida. Mitä hän tietenkin inhoaa. Mutta imuroitava on, ei tule syömisestä muuten mitään, ja olo on muutenkin ärsyttävä tukkoisella nenällä.

Eilen oli Tyären opettajan kanssa tapaaminen. Täällähän testataan lapsia koko ajan, ja ne tulokset sitten käytiin läpi. Hyvin menee myös numeroiden valossa. Tärkeintä tietenki on, että Tyär viihtyy koulussa ja oppii omaan tahtiinsa. Nyt on kotihommissa menossa suomen opettelu, kun latasimme Ekapelin koneelle. Kummasti alkoi suomeksi lukeminenkin maistua, kun siihen sai pelin. Ite täyttäisin mieluummin Opin itse lukemaan -vihkoa, mutta ei tarvi Tyären olla samanlainen kuin minä.

Valmistaudunpa täsät joogaan. Hyvää Ystävänpäivää! Täällähän se on sellainen romanttinen rakastavaisten päivä. Tykkään enemmän suomalaisesta konseptista.