Nauruvaje

Kun ihiminen on kovasti huolissaan, nauru on tiukassa. Meinaa unohtua hekottelu kokonaan. Ei paljon naurata edes Miesin hauskuus, unohtuu se jokaisen pilven hopeareunus. Tuppaan huolissani menemään tosi ryppyotsaiseen tilaan, jossa kaikki vitsailu vain svideloittaa.

Sattuneesta syystä taisin olla nauramatta monta päivää. Tänään onneksi on taas naurattanut, ja nauruvaje on kuroutunut umpeen. Katsoin 

Ihmebantua Youtubesta ja nauroin vedet silmissä. Tyär seisoi käsillään ainakin kymmenen sekuntia, nauratti sekin, vaikka vähän itkettikin. Tyären jutut ja Pojan sirkutus, ah, nauruterapiaa parhaimmillaan. Kyllä pitäis huolten keskelläki muistaa kuunnella ja pysähtyä näiden pienten kultahippusten äärelle ja nauraa. Ei se ole niin vakavaa. Tai vaikka oiski, se menee ohi. Omm ja hahahaaaaa!