Poeka nukkui suurimman osan ajasta, ja minä hengasin huoneessa. Tuli taas huomattua, että en ole kanavasurffaajaihminen. Mulla ei tullut kirjaa mukaan, joten telkku oli ainoa ajantappoväline. Oispa ollut se kirja. Tai Netflix, niin ois voinut katsoa jotain hyviä leffoja. Nopsaan aika kuitenki sitten meni, kun huoneessa kävi hoitsuja harva se tunti, ja heidän kanssaan jutskailin.
Hienot oli puitteet, ja hyvissä käsissä tuo Poeka. Täällä me totutaan liian hyvälle noissa luksussairaaloissa yksityishuoneineen ja omine hoitajineen. Iso pudotus sitten ku palataan Suomeen, vaikka hoito toki siellä on erinomaista myös. Ehkä se auttaa kulttuurishokkiin, kun tietää, että kaikki siellä Suomessa pääsee hoitoon, ei vain ne, joilla sattuu olemaan hyvä vakkuutus.
Paranemisia pienellä potilaalle! <3
VastaaPoista-Täti nuhanenäinen-
Siis pienelle.. :D
VastaaPoistaParanepa sinäki! Hathathat!
VastaaPoista