Seliseli

Vähän pitää nyt selitellä, koska nämä tekstit ovat olleet sävyltään vähän negatiivisia. Saa ehkä käsityksen, että valitan koko ajan. En valita. Yleisesti oon erittäin tyytyväinen elämääni ja elämäämme täällä. Minneapolis on kiva paikka, meillä on aivan mahtavia ystäviätällä,  ja onhan se ihan hauska kokemus asua omakotitalossa, jopa kolmessa sellaisessa tässä kolmen vuoden aikana. Tämä blogi on sellainen varaventtiili, kirjoittelen tänne, jos potuttaa tai jos en välillä jaksa ymmärtää kaikkia kulttuurisia eroja. Kun mulla on tää varaventtiili, pystyn nauttimaan tästä erinomaisesta tilaisuudesta asua ulkomailla.

Näin. Toivottavasti siis ei välity liian negatiivinen kuva minusta ja suhtautumisestani.

Suomalainen byrokratia kyllä saa nyt vähän haukkuja. Poeka piti ilmoittaa Suomen väestörekisteriin maistraatin kautta. Sain pohjoisen merenrantakaupungin maistraatista tiedon, että "lähetä lapsesi alkuperäinen syntymätodistus tai kopio, jossa on julkisen notaarin todistus aitoudesta." Tästä minä ymmärsin, että kopioon pitää se todistus hankkia, ei alkuperäiseen, ja lähetin alkuperäisen (maksaa muuten kymmeniä dollareita jokainen kappale todistuksia). Kävikin ilmi, että eipä tuo kelpaakaan, pitää olla se todistus sekä alkuperäisessä että kopiossa. Niin että lisää lähettelyä Atlantin yli. Ja se amerikkalainen syntymätodistus ei ole mikään printattava ja näin ollen helposti väärennettävä paperiläpyskä, vaan aikalailla samantyyppiselle paperille painettu kuin esimerkiksi ylioppilastodistukset Suomessa. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Meillä jää nyt Suomen passi saamatta Pojalle tälle keväälle, koska kahden viikon päästä tulee tänne perukalle passikone, ja silloin sen passin kätevästi saisi. Pojan tiedot ei nyt sitten ehdi Suomen järjestelmään siihen mennessä. Plääh.