torstai 20. helmikuuta 2014

Nököhampaiset ystävämme

Nyt en puhu Jäbä Leissonista, vaan oikeista jyrsijöistä. Tässä talossa on nimittäin hiiriä. Viimeinen niitti siihen, että ei tunnu kodilta tämä paikka. Ne majailevat pääosin keittiön laatikoissa. Vielä ei ole onneksi muualta papanoita löytynyt, kyllä ällöttäisi, jos aina sais pelätä, että mistähän se hiiri on nyt juossut ja jätöksensä peräänsä jättänyt. Tässä kohtaa taas loppuu empatia eläimiä kohtaan. Hiiret on söpöjä otuksia, mutta en villejä hiirulaisia halua asuntooni.

Onhan tässä iso ristiriita, kun hellimme omaa hamsteriamme, mutta villihiirille toivomme lähtöä. Ei ole alettu vielä toimenpiteisiin, mua ei myrkyt innosta. Loukuttaminenki on vähän kolkkoa puuhaa. Jospa ne pian lähtisivät ulos, kun ilmat lämpenee. Täällä monet vain elävät hiirten kanssa, eli ei useinkaan niitä ymmärrärtääkseni karkoteta. Mua kyllä ei erityisemmin hotsita ajatus, että jossain on koko ajan hiiri paskomassa. Yök ja hnv!

4 kommenttia:

  1. Hyi, iik, yäk!! Hiiret on ihania, mutta se ei ole ihanaa, jos ne on kutsumattomina vieraina.. Toivottavasti katoavat pian.

    -Sicko-

    VastaaPoista
  2. Heh, tekisit kuin äitini ja jättää sen kissan hoitavaksi. Meilläki oli pieni kuokkavieras, kissa ei saanu kiinni (liian helppo saalis oisko?) mutta Bertie sitten napsasi sen. Ei tiennyt mitä tehdä sen jälkeen, vaan kuulemma katsoi äitiä ja ilme paljasti että ihan hämmentynyt oli teostaan. Sitten pieni musta koira hyppäsi Bertien suun äärelle ja veti hiirestä jalan koko voimallaan. Tarinan mukaan jalka lähti mukaan ja Bertie oli entistäkin hämmentyneempi.
    A:n kanssa olen samaa mieltä, että katoaisivat pian ne sun vieraat. Kunpa heidän kans vois neuvotella.

    Nyt huomaan että olen pommittanut sua ihan täysin. This is a blog bomb!

    Puss och kram from rainy Lund
    <3

    VastaaPoista
  3. Jossain ulkovarastossa hiiret vois vielä jotenki sietää mutta ei asuintiloissa, missä syödään ja nukutaan kiitos! Loukkujen asentaminen on vielä ihan siedettävää mutta niiden tarkistaminen/tyhjentäminen vähemmän mukavaa (etenki, jos oot yöllä kuullu, ku se loukku napsahtaa). Jos et halua ottaa myrkkyjä/loukkuja käyttöön, niin hukuta ne nököhampaat. Ämpäriin vettä (vähän alle puolet), ripottele pinnalle vähän kaurahiutaleita (vesi peittyy ja hiirulaiset kai haistaa nuo ryynit), sitten joku halko ämpärin ulkopuolelle ämpäriä vasten pystyyn, että nää ylimääräset asukit pääsee kiipeen sinne. Siellä ne sitten aamulla kelluu. Ei sekään mikään kiva näky oo mutta ei niitä kämppiksiskään halua.

    VastaaPoista
  4. Alexia, voin kuvitella, että Bertie on ollut hämmentynyt. Hän joutui viettien valtaan! Meidän kissa ei kuule hiirtä, joten sen pitää osua samalle polulle, jotta voisi yrittää napata. On Tuisku linnun napannut, joten kyllä se metsästää osaa.

    Onneksi ne hiiret ovat olleet vielä vain tuolla laatikoissa ja pysyneet piparminttuöljyn avulla sieltäkin pois. Mutta jos palaavat, taitaa olla loukun tai hukuttamisen paikka.

    VastaaPoista