Olihan se Gophersien peli taas hauskaa. Ja voittokin tuli kotiin luvuilla 29-12 (muistaakseni). Hienot oli väliaikashow´t, siellä taas bändi jammasi hienosti ja teki muodostelmia. Eikä tarvinnut kiusaantua militaristisesta eetoksesta, kun muodostelmien teemana oli avaruus. Tuli Star Warsia ja Battlestar Galacticaa. En voinut ihan niin täysillä keskittyä show´hun kuin viimeksi, koska piti vahtia Tyärtä ja tämän erityisen vilkasliikkeistä kaveria. Tytöt ei jaksaneet kauheesti peliä katsoa, koska "there isn´t so much game going on", totesi Vivi. Niinpä. Kuljimme sitten stadionilla, ja Tyär ja Vivi ihastelivat ylihintaista Gophers-krääsää.
Ainoa asia, mikä oli kurjaa, oli se kauhea mökä, mikä siellä on. Tietenkin unohdin kaikki kuulosuojaimet kotiin. Orkestesi soittaa sopivan äänekkäästi, mutta kaikki muut musiikit, mainokset ja kuulutukset tulevat ihan järkyttävällä voimakkuudella. Vieläkin on korvat vähän kipeinä. Koetin pidellä tyttöjen korvia, kun sattui eniten, mutta tuskinpa sain estettyä kuulon vaurioitumista. Miksi ne ei voi säädellä sitä äänenvoimakkuutta, kun kaikki muu siellä stadionilla on niin hullun tarkkaa. Juomia ja ruokia ei saa tuoda, ja juoma kuin juoma maksaa vähintään 4,25 dollaria. Ja reput ja muut laukut pitää jättää autoon, tai mun tapauksessa pyörään. Turvallisuutta se on se aistienki turvallisuus!
Viikonloppu hurahti nopsaan, ja sellaisissa fiiliksissä, että on tehty paljon kaikkea. Peli oli lauantaiaamuna, ja sitten päivällä koitin vähän siivoilla. Ei kovin paljon napannut, joten kokkasin lauantain ruokaa ja valmistelin sunnuntain ruoan. Tyär oli leikkimässä kaverin luona. Leikkitreffit onkin aivan jokapäiväinen juttu tällä hetkellä, ihan on mälsää jos joutuu aikuisten kanssa aikaa viettämään.
Sunnuntaiaamuna ajelin aamutunnille joogaan. Ah. Olen aamutreenaaja. Kyllä teki taas hyvää keskittyminen hengittämiseen ja liikeeseen. Ja painava solmu rinnasta aukesi ihan vain hengittämällä, ihmeellistä. Vaikka ei uskoisikaan mihinkään universumivirityksiin, kyllä se vain niin on, että jooga tasapainottaa olemista aika paljon. Vaikka sitä joka päivä ei tekiskään.
Lounasseuraksi saimme sunnuntaina suomalais-amerikkalaiset kaverit. Olipa kiva nähdä, ja pitääpä koittaa nyt pyytää ihmisiä syömään ja muuten sosialiseeraamaan, kun joulun jälkeen voi olla vähän hiljaista sen suhteen. Tai ainakaan Tyären synnytyksen jälkeen en jaksanut mitään ylimääräistä moneen kuukauteen.
Onneksi viikonloppuun mahtui myös sellaista lepopäiväoleilua. Sunnuntaina iltapäivällä mulla loppui aluslanka, ja oli pakko laittaa makaamaan hetkeksi. Sainkin sitten nauttia ensin Tyären LED-kynttilätanssista ja sitten vielä pianokonsertista. Oi, mitä hemmottelua!Viikonloppuna myös nukuimme tosi hyvin koko perhe, ja nukkumaanmenoihin ei liittynyt mitään suurta dramatiikkaa. Jehuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti