Onpa tullut tehtyä amerikkalaisia juttuja tässä viime aikoina. Ruokapöydässä on ollut mac and cheeseä ja root beeriä, ja lounaaksi Tyärelle olen tehnyt eväsleivät kouluun, maapähkinävoita olisin laittanut, mutta kouluun ei saa sitä laittaa allergioiden takia.
Lauantaina kävimme baseball-ottelussa. Saint Paul Saintsit pelasivat tuossa lähistadionilla Sioux Cityä vastaan. En mä sitä peliä kauheesti seurannut, mutta sisävuorojen väliset show´t olivat kyllä hauskoja. Siis tuhat kertaa hauskempia kuin esimerkiksi kaupungin ykkösjoukkueen Twinsin pelissä (missä ei ollut mitään ohjelmaa). Oli vesi-ilmapallojen nappaamiskilpailua, painia sumopuvuissa, musiikkia ja "karaoke with a real Japanese guy" (ilmeisesti joku varakas japanilainen, joka sponssaa joukkuetta ja käy aina laulamassa peleissä. Tällä kertaa kajahti Stand By Me, ja koko stadion lauloi mukana). Niin ja oli siellä se oikea urkurikin, joka soitteli niitä kannustusmusiikkeja. Saintsin maskotti on elävä sika, joka tuotiin kentälle aina vaihdon aikaan aina erilaisessa kaulurissa tai jossain muussa valjasviritelmässä. Sika oli koulutettu seuraamaan vihreää tuttipulloa, jota se sitten sai nassuttaa, kun oli pikku matkan kävellyt. Hyvinvoivalta se sika näytti, ja hyvin hoidetulta, vaikka vähän olin peloissani, että millaiseen rääkkiin tämä Kim Lardashian joutuu. Sian lisäksi yleisön joukossa kulki viisi viihdyttäjää, jotka huudatti yleisöä. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, täällä on tuo tunnelman nostattaminen aika hyvin hanskassa.
Eilen käytiin State Fairissa toisen kerran. State Fair on sellainen kaksi viikkoa kestävä messutapahtuma, jossa on vaikka sun mitä ohjelmaa. Kaksi tivolia, seikkailupuisto, erilaisia halleja muun muassa käsityöyrittäjille, taiteilijoille, maataloustuottajille ja tsiljoonalle eri ravintolalle. Alue on todella massiivinen, sen ympäri jos kävelee niin varmasti reilusti yli tunti menee. Alue on aivan täynnä ihmisiä koko ajan, ja lisäksi siellä on isot eläinnäyttelyt ja -kilpailut (siis kaikkea pupuista lehmiin). Miracle of Birth Centerissä saa paijata vastasyntyneitä eläimiä ja nähdä maatilan eläinten synnytyksiä (E olisi nähnyt lehmän synnytyksen, mutta ei kiinnostanut, koska ei halua nähdä verta eikä sitä, kun vasikka vedetään ulos.) Eläinparat, ei ole rauhallisin synnytystilanne.
State Fairin tavaramerkki on mahdollisimman rasvaiset ruoat. Uppopaistettua suklaapekonia, uppopaistettuja hodareita ja uppopaistettuja suolakurkkuja oli tarjolla lukuisten muiden rasvakönttien lisäksi. Söimme ranskalaisia ja paistettua juustoa. Rasvaklöntti mahassa kesti aika pitkään. Ei tehnyt enää mieli uppopaistettua suklaapatukkaa jälkiruoaksi. Mutta ihan tavalliset paahdetut maissintähkät söimme, ja ne oli kyllä tosi hyviä. Tuoreita ja makeita.
Ihmispaljous State Fairissa on kyllä jotain käsittämätöntä, ja se alkaa kyllä muutaman tunnin kulkemisen jälkeen rassata. Kaikkialla on valtavat jonot: Tyären kanssa jonotettiin tunti trampoliiniin, jossa sai hyppiä sen 1,5 minuuttia. Jotkut kuulemma ottaa lomaa koko State Fairin ajaksi ja käy siellä joka päivä. Huh huh. Mulle riittää kyllä yksi tai korkeintaan kaksi käyntiä.
Amerikkalainen päivä se oli tämäkin. Olimme vapaalla, koska oli Labor Day. Ihan kiva, kun oli sillä tavalla pehmeä lasku kouluun, että viime viikolla tuli vain kolme koulupäivää ja ensi viikolla tulee neljä. Jännästi toiveet toteutuu; olin paljon ajatellut, että ei pitäisi olla alusta asti täysiä päiviä ja viikkoja.
Nyt vetäydyn amerikkalaiseen kellariin family roomiin tölläämään Gilmoren tyttöjä. Later!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti