Haperoaivon pääsumu

Uh. Ekstroverttien ihmisten ja avoimien hymyjen maassa on haastavaa omistaa haperoituvat aivot. Sosiaalinen vaihteeni on mennyt ihan täysin hukkaan. Ihmisiä kohdatessani yritän sosialiseerata, mutta aivojeni hammasrattaat eivät löydä toisiaan. Pää lyö tyhjää. Tuntuu, kuin ympärilläni ja etenkin pääni sisällä olisi hernerokkasumu, joka estää kaiken kanssakäymisen ja puhumisen. Täällähän on epäkohteliasta olla pälättämättä koko ajan, ja hiljaisuudet koetaan todella vaivaannuttaviksi. Aiheutan hiljaisuuksia, ja kun yritän puhua, sanat eivät vain asetu kohdilleen. Oon kyllä koittanut paikkailla, että anteeksi, nyt vain sylttää, aivot ei tuota puhetta.

Sanotaan, että raskaus saa tulevan äidin kääntymään sisäänpäin. Tällä introverttiudella varustettuna ei kauheasti olisi varaa enempää käpristyä. Etenkin, kun sosiaaliset verkostot on aika harvat ja vähäiset ja vaativat aika paljon ylläpitoa. Siinä sitä kääntyy vielä enemmän sisäänpäin, kun ei muista soitella ja tapailla kavereita, eikä nekään enää sitten jaksa muistaa mua. Tajua ja hyväksyn kyllä sen mekanismin, joka kääntää äidin sisäänpäin. Tulee enemmän vaistot esiin, eläin ottaa vallan, jotta vauvan hoitaminen sujuisi sitten vaistonvaraisesti. Mekanismi suojelee elämää, mutta en arvannut, että tää iskisi niin lujasti jo nyt ja just tuohon kielen tuottamiseen. 

No, haahuilusta huolimatta elämä on ihan hyvissä uomissa taas. Talo on ihan ookoo, muuttolaatikoissa on vielä paljon tavaraa (eikä tiedetä, mitä on missäkin), mutta arjen rutiini pyörii ihan mukavasti. Oon edelleen fiiliksissä siitä että saamme nukkua yli kahdeksaan aamuisin. Tyären koulu tuntuu edelleen tosi  mukavalta laitokselta. Käyn säännöllisesti joogassa ja sain kävelykaverin, jonka kanssa ainakin kerran viikossa käydään The Loop eli sellainen kahdekan kilsaa tuossa Mississippin rantamilla. Opetan Suomi-koulussa ja se on kivaa, vaikka sekin vaatii aikamoista ponnistelua tässä sumussa. 

Tyärellä on kova lukemaan opettelu käynnissä. Musta on tosi jännää, että täällä odotetaan koulutulokkaiden osaavan jo lukea ja kirjoittaa 150 sanaa. Englanti kuitenki on aika vaikea kieli, kun monet kirjaimet lausutaan ihan eri tavalla erilaisissa sanoissa. Suomessa pärjää, kun hoksaa sen kirjoitussysteemin. Olen hieman pulassa Tyären opettamisessa, kun osaan kyllä opettaa suomen lukemista, mutta en yhtään muista, miten olen oppinut englantia. Tilannekin oli lähtökohtaisesti eri, koska osasin jo hyvin lukea (opin sen kesällä ennen kouluun menoa, eli paljon myöhemmin kuin mitä Tyäreltä nyt vaaditaan). No, koulu tehnee tehtävänsä ja pidämme huolta siitä, että Tyärelle luetaan päivittäin. Emme aseta paineita siihen oppimiseen, ja varmaan muutkin tajuaa olla hiillostamatta.

Ai niin, mulla on ollut tarkoituksena kirjata tähän blogiin päiväkirjamerkintöjäkin. Arki menee tosiaan aina samalla kaavalla, ja viikonloput on monesti aika vilkkaita. Tyär oli viime perjantaina yökylässä luokkakaverin luona. Olivat nukkuneet 6,5 tuntia, ja olotila oli sen mukainen lauantaina. Onneksi seuraavana yönä tuli 13,5 tuntia unta. Lauantaina oli Suomi-koulu ja sitten tuossa Sewardissa King's Fair eli kaupunginosafestari. Tyären koululla oli pöytä siellä, ja kävin töröttämässä reilun tunnin siellä. Kieli tuntui paksulta ja kankealta, en osannut ottaa kontaktia mahdollisiin koulunetsijöihin. Huoh. Ei ollut apua minusta. Kiva festari se silti oli, ja ruoka oikein hyvää. Meksikolaista ja just sopivan tulista.

Sunnuntain vietimme naapurissa Tyären luokkakaverin synttäreillä, hauskat oli juhlat ja jatkuivat pitkään.   Mulla on suunnitelmissa järkätä nimpparit parin viikon päästä meän lapselle, mutta saapa nähdä, miten jaksan tän haahuiluni takia. 

Pieni hämmentävä välikohtaus sattui tänään ku laitoin tiskikoneen päälle. Sieltä alkoi tulla pahanhajuista savua. Nappasin virrat pois, ja nyt yöksi katkaisin sähköt koko keittiöstä ku en löytänyt koneen pistorasiaa. Otin vielä hysteerisenä eläinäitinä Tyären viereeni nukkumaan, koska tiskikone on just hänen huoneensa alapuolella. Joo-o, jos eläin olisin, niin olisin joku niistä pakene ensin ja kysele sitten -olennoista. Kuinkahan eläimellinen olen joulun tietämillä?