Miten täällä puhutaan

Kuten suomessa, myös amerikanenglannissa on erilaisis murteita. En aluksi erottanut Minnesotan murretta ollenkaan, mutta nyt on alkanut korva vähän kertomaan, onko joku tyyppi paljasjalkainen minnesotalainen vai ei. On jännää, että skandinaavinen vaikutus  kuuluu murteessa jonkin verran. Tännehän lappoi porukkaa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta 1900-luvun vaihteessa aika paljon. 

Englannin "oh" lausutaan yleensä "ou", mutta täällä se on enemmän "oo". Ja se "yeah", siis "jea" on enemmänkin "jaa". Minnesotalainen ei siis sano ou jea vaan oo jaa. Ruotsissa sanotaan usch da ( siis eilen kuulin oikean ruotsalaisen sanovan näin), kun päivitellään jotain, esimerkiki kuumaa säätä tai jonkin taakan painoa. Minnesotassa se on muuttunut muotoon uff da. Ihmiset sanoo sitä yllättävän paljon, ja se kuulostaa aina hauskalta minusta.

Kiitokseen minnesotalaiset harvemmin vastaa "you're welcome". Enemmän kuulee sanottavan "you bet". Tätä en ole vielä oppinut, vaan kuulostan varmaan aina tosi muodolliselta kun sanon you're welcome. No, ehkä joskus jaksan vielä opetella rennommaksi. Keskilännen aksentti on aika leveä, ei etelävaltioiden tapaan, mutta sillain vokaaleja levittävä. En osaa matkia, mutta Tyärellä ei ole mitään vaikeutta. Tämä leveys kuuluu esimerkiksi sanoissa hand, bag, ja land. Ne sanotaan vähän kuin heänd, leänd ja beeg. Ilman foneettisia merkkejä nuo on hankala kirjoittaa. Joka tapauksessa on hauskan kuuloista, kun Tyär laula Oklahoman osavaltiolaulua, joka on hänen luokkansa ohjelmassa kevätkonsertissa. "We know we belong to the leääääänd, and the land we belong to is greääänd...". Ei muuten yhtään ihmetytä, mistä amerikkalainen patriotismi kumpuaa, kun tällaisia lauluja hoilataan eka luokasta lähtien.

Tänään pitäisi saada isovanhempiakin ihmettelemään Keskilännen aksenttia. Heidän piti tulla jo eilen, mutta lentokone oli myöhässä, ja missasivat jatkoyhteyden. Meidän perheessä on nyt ollut todella huonoa tuuria lentojen kanssa, mutta se onkin jo toinen tarina.