Nihkeää

Nyt sitä ollaan siinä itselle asetetun haasteen kohdassa, jossa tuntuu, että plää. Ei jaksa, nihkeää on kirjoittaminen. Itaraa puuhaa! Ei irtoa, vaikka kuinka heruttaa. Hikeä muuten herutinki barre-tunnilla tännään, onneksi muistin, että on maanantai ja uuden harrastuksen aika. Hikeä kyllä irtoaa heleposti, ku on tällaisessa rapakunnossa. Ilmojen pitäisi viikonloppuna lämmetä, eli pitäs päästä alottaan se käveleminen. Joo, toistan itseäni tässä todella pahasti, joka postauksessa oon varmaan vinkunut raittiin ilman ja eksösaissin puutetta. Pienet, pienenevät on nämä piirit. Ei tule uutta glamoröösiä tapahtumaa joka päivä. Paitsi että aika glamoröösi on tuo Poeka, kun sillä on kauhea liikkumisen hinku. Tänään hän mahallaan siirtyi horisontaalisesti 90 astetta, siis päinmakuulta puoliväliin toisinpäinmakuulle. Onpa vaikea selittää. Mutta liikkeelle hän varmaan tässä lähtee muutaman kuukauden sisällä. Jännä nähä, ryömiikö tämä lapsi. Tyärhän jätti koko ryömimisen väliin ja alkoi suoraan kontata joskus reilun puolen vuoden iässä.

Jahans, suihkuun. Lapset nukkuu, kuten myös lentsuinen Miesi. Huomenna illalla pannukakkuilta Tyären  pyhäkoululla (!) ja torstaina sitten monikulttuurisuusilta oikealla koululla. Puuhaa on.