Niitä näitä

Vieraat oli ja lähti. Oli aivan mahtavaa ku oli perhettä kylässä. Oho, sanoin amerikkalaisittain, että perhettä, suomeksihan se olisi sukua.

Mitäs me tehtiinkään? No, hengailtiin yhessä. Tiedemuseossa käytiin ja kävelyillä ja saunomassa pariin otteeseen ja ostoskeskuksissa. Niin ja ajelin reippaasti Wabashaan kotkakeskukseen ja takaisin lasten, mummin ja ukin kanssa. Eikä vissiin ukkiakaan niin kauheesti pelottanut mun kyydissä. Kotkia sai ihailla taas luonnossa ja siellä keskuksessa. Lounaallekin päästiin Stacey´s Kitcheniin, kun ei ollut ihan täynnä koko paikka tällä kertaa. Lopuksi tietenkin käytiin vielä lelukaupassa ja puukarusellissa.

Lisäkäsien läsnäolo oli kyllä mukavaa. Sai Poeka sylitystä ja Tyärkin halutessaan. Ei tarvinnut olla huono omatunto siitä, että jätän lapsen itekseen, jos piti jotain tehdä. Aina oli seuraa. Ja ekat hekotuksetkin pääsi Pojalta, kun Ukki ilveili oikein kunnolla.

Niin, poikamme Vompatti Sörsselssön täytti jo neljä kuukautta. Niin se aika rientää. Alun huolien jälkeen on kyllä ollut helppo vauva. Syö ja nukkuu hyvin ja on yleistyytyväinen. On kai sitä itsekin rennompi äitinä tälleen toisella kierroksella.

Ei oikein ajatus pysy tässä blogissa, kun yksi työasia pitäis hoitaa. Alanpa sitä hoitaan siis. Hyvää pääsiäistä! Täällähän ei ole vapaapäiviä pääsiäisenä, aika huomaamaton juhla täällä päin.