Olihan meillä viikon ajan uusi auto. Ja hieno ja kiiltävä. Minä peruutin sen tänään vesipostiin. Takapuskuri lommoilla ja maali irronnut. En nähnyt vesipostia, vaikka siinä oli ihan sellainen punavalkoinen keppi varoittamassa. Meillä on peruutuskamera, mutta en ole siihen tottunut. Seliseli. Auto on kauhean kiva, jos sillä osaa ajaa. Minä en. Tyär: "Aina, kun äiti laitetaan rattiin, sattuu jotain kamalaa." Ei lisättävää.
Mutta muuten ja pois tästä kontekstista: joululahjakirja Vieras (Riikka Pulkkinen) on kauhean hyvä. Ja olen ajatellut juuri samaa amerikkalaisten puheesta kuin päähenkilö Maria: "Jos he käyttvät kaikki superlatiivinsa pitkäveteiseen perjantaihin, mitä he tekevät sitten, kun jotain todella poikkeuslaatuista tapahtuu?". Ei lisättävää.
Oijoi tuota rytinää, mutta jos sua yhtään lohduttaa, niin olen määkin peruuttanut äitin Toyotan päin aitaa ja postilaatikkoa ja kylykeen jäi komiat vauhtiviivat :D Toivottavasti sulle ei jäänyt traumoja siitä ja autokin saadaan kuntoon...
VastaaPoista-Sikko-
Voi ei..mutta tekevällen sitä sattuu. Ei muutako uuestaan vaan ratin taakke. Kerro sit, mitä tykkäsit Vieraasta.
VastaaPoistaKyllä varmaan ottaa päähän mutta onneks se on vaan peltiä! Kuis rauhallisesti puolisos asiaan suhtautu?
VastaaPoistaMullaki on tuo Pulkkisen lukeminen vaiheessa ja tykkään kirjasta. Täytys vaan löytää jostain aikaa, että sais luettua sen loppuun. Mukavaa Uutta Vuotta!
Ei jäänyt traumoja, ja olen jo tänään taas ajanut uudestaan. Kyrsiihän se silti, sekä minua että puolisoa. Ja murentaa luottamusta, sekä itsellä että toisella. Puuh.
VastaaPoistaPulkkinen on kyllä oikein hyvä, varmaan sen tässä muutamassa päivässä saan loppuun. Rapsaa sitten.
Onnea ja ihanuutta uudelle vuodelle, te kaikki lukijat!