Blaa blaa blaa

Oon kirjoittanut ihan tolkuttoman huonoja päivityksiä monta päivää. Eikö sen pitäisi toimia niin, että kun kirjoittaa enemmän, myös laatu paranee? Ei ole toiminut mulla. Ehkäpä jippona on se, että olen tavoilleni uskollisena alkanut suorittaa tätä 30 päivän haastetta ja kirjoittanut velvollisuudesta, en täydestä sydämestäni. En ole keskittynyt kunnolla. En ole painanut mieleeni päivän aikana tulleita ajatuksia, havaintoja ja mielenliikahduksia. Ryhdistäydy, nainen! Onneksi on periaatteessa loputtomasti aikaa koettaa kurkotella kohti vähän parempaa.

No niin, kun koetan nyt kirjoittaa kuulasta, kaunista, syvällistä tekstiä, edessä on vain tabula rasa, tyhjänä ammottava taulu.Tyhjyys on mieleni tila. Ei hyvin mene. Tai on siellä jotain, mutta vain listoja tapahtumista ja tekemisistä. Niin että joulu loppui, kun M-landin K. Kojootti lähti kotiin. Jatkamme lomailua mummon ja papan kanssa. Pyörykkäbaarissa käytiin. Ihanata ruokaa ja valtavan ystävällistä palvelua. Mall of Americassa käytiin. Liikaa ihmisiä, mutta lunastin synttärilahjani ja kahden tunnin sovittamisen jälkeen löysin kaksi halattia, Desigualia tietenkin. Taikoisko joku mulle kaksi asiaa: nätin kropan ja sit hulluna rahhaa, että voisin ostaa kaikki Desigualin vaatteet. Jaa ei? Jatkan sitten hyljeruhon verhoamista Desigualiin vain silloin tällöin näyttäen kamalalta, mutta hehkuen sisään päin. Kauniista vaatteista tulee toisinaan hyvä olo, vaikka ne silmiä mun päällä särkevätkin.

Ja muuta. Olen myös nyt eksynyt Ameriikassa. Autolla. Ajoin vahingossa highwaylle, kun en seurannut, millä kaistalla olin. Ja sitten 45 minuuttia pyöriskelin jossain en-tiedä-missä. Järkevästi toimin, kun en totellut navigaattoria. "Se käskee kääntyyn vasemmalle, no en käänny ku tossa on Lake Street. Osaan Lake Streetiltä kotiin." En osannut. Oli väärä Lake Street. Jatkossa voisi kuunnella sitä navigaattoria. Lopulta kyytiläiseni K.K.:n viimeisiä vetelevä kännykkä opasti google mapsin avulla kotiin. Navigaattori antoi periksi, kun itsepäisesti kääntyilin vääriin suuntiin. Meni reilu tunti 20 minuutin lenkissä. Highwayllä meinasin aiheuttaa ketjukolarin, ku rupesin pelkäämään kaistanvaihtoja siinä neljän kaistan tiellä ja hidastelin vähän yllättäen. Onneksi ei mitään käynyt. Kanssa-autoilijat kyllä muistivat huudattaa torvea mulle. Ihan aiheesta.

Jotku on tällaisia listaajia. Ehkä multa joskus joku tulppa irtoaa ja alan pulputa kauniita tekstejä. Sitä odotellessa saatte kestää tällaista diibadaabaa.