Kyllä on joululomalla kivaa. Sain aamulla nukkua pidempään, vaikka se ihan vain köllimiseksi menikin. Uni ei tullut. Kai se jotain silti vaikutti, kun ei tullut väsymyspäänsärkyä ja oli kohtalaisen skarppi olo muutenkin. Jahuu, bailabailaa useammin!
Luin Elsalle Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli -joululahjakirjan loppuun. Lapselle lukeminen on kyllä kauhean mukavaa, mä en muuta tekiskään kuin lukisin ääneen tyärelleni. Vähän tylsä äiti. Toivon kuitenkin, että lukemisen ilo välittyy Elsallekin. Aika paljon saa maailmaa ja ajattelua laajennettua lukemalla. Ja reaalimaailmaa pääsee tietenkin myös pakoon sinne kirjojen maailmoihin.
Elsa totesi jo pari päivää sitten, että aikuiset on ihan kamalan huonoja leikkimään, joten tänään menimme leikkitreffeille lähistölle Ellien luo. Me äidit hörpittiin teetä ja lapset välillä riehuivat, välillä katsoivat Shaun the Sheepiä Netflixistä. Kyllä oli mukavaa päästä taas vähän englantia praataamaan. Ja olen niin ylpeä lapsestani, joka puhuu jo aika paljon. Ihan nollasta on jo päästy kolmisanaisiin lauseisiin. Kun oma kielitaitokin kehittyisi yhtä nopeasti, niin voisi olla jotain varmuutta puhumisessakin.
Pyykkivuori odottaa viikkaamista. Viikkaaminen on kivaa, joten ihan sormet syyhyää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti