Muumiot, dinosaurukset, päänsärky

Keksin aamulla, että mennään luonnontieteelliseen museoon eli Science Museum of Minnesotaan. Ku on auto ja on mummo ja pappa, joille museota näyttää (pappa jäi kotiin, koska on vähän kipeänä). Olipas mainio museo. Jokainen näyttely oli rakennettu niin, että itse sai kokeilla ja tehdä. Rakentaa ruukkua. Kaivaa kuin arkeologi. Katsoa ihoaan mikroskoopilla ja testata sydämen verenkiertoa. Lennättää lennokkia kattoon, häiritä tornadoa ja piirtää harmonilla musiikkia. Vau, sanon minä.

Oikea muumiokin siellä oli, tai siis kaksi. Vaikuttavaa on kyllä ollut "epygtiläisten" muumiointitaito.Muumiolla oli uskomattoman hyvin säilyneet pitkät sormet, hyvin hoidetut kynnet ja valkoiset hampaat.Ja kuitenkin tyyppi on kuollut muutama tuhat vuotta sitten. Elsaa vähän kammotti. "Mua kiinnostaa Epygti, mutta en halua olla kuolleiden lähellä." Iltaan asti muumiot ja niiden tekeminen on mietityttänyt, toivottavasti ei sentään tule painajaisia. On nämä kuolema-asiat ja uskonnot olleet viime aikoina paljon mielessä. Toivon, että olen osannut selittää asioita niin, että ei ala ahdistamaan ja pelottamaan pientä 5-vuotiasta.

Oli vähän huvittavaa tsekkailla sitä muumiota, kun jokainen amerikkalainen, joka siihen tuli, ei voinut olla mitenkään tyynenä siinä lasivitriinin äärellä. "Oh my god!" "He's, like, thousands of years old!Is he naked?" "Eeew, that's grosse!". Täällä on tärkeää ajatella ääneen. Ja käyttää niitä superlatiiveja.

Dinosaurusnäyttelykin oli laaja, ja siellä taas vaikutuin niistä fossiileista. Ei ollut aikaa lukea kaikkia infotauluja, mutta on niitä luurankoja aina pysähdyttävää toljottaa. Kävin myös yhden sauruksen mahan kokoa mallintavassa tynnyrissä. Hyvin sinne mahtui sekä minä että Elsa, ja tilaakin jäi. Ihan kiva, että Jurassic Park on vain fantasiaa.

Päänsärkyhän tästä museossa kohkaamisesta taas tuli. Plääh. Voisi olla syytä mennä ajoissa nukkumaan - eilen katsoimme hieman liian pitkään How I met your motheria Netflixistä.