Miksi tykkään talostamme

Olen joka käänteessä jo hehkuttanut vuokrataloamme, mutta hehkutanpa vähän lisää.

Puulattiat. Joka ikisessä huoneessa. Rakastan lattioiden narinaa ja puun tuntua, sen väriä ja lämpöä. Alan jo muistaa paikkoja, joista tulee isoimmat narahdukset. Näin voin välttää niitä liikkuessani talossa yöllä.

Keittiö. Keittiö on aika uusi ja se on hienosti varusteltu. Uunit lämpenevät nopeasti, induktioliesi on tehokas ja yhtä hyvä kuin kaasuhella. Isossa jääkaapissa on jääpalakone, mitä olen kyllä näillä helteillä oppinut arvostamaan.

Verkko-ovet. Hirveän kätevää on pitää ovia auki ilman, että Muumi karkaa. Ja ei tule moskiitot ynnä muut inhakkeet sisälle, vaikka ovet on auki ja ilma vaihtuu.

Kylpyammeet. Yläkerran ammeessa on suihku vähän rikki, mutta se on kauhean kaunis amme ja ikkunan edessä ja niin on nätti verhokin. Alakerran ammeessa on mukava lilluttaa lasta, kun se on sopivan matala, mutta kuitenkin tarpeeksi syvä sukeltamiseen.

Värit. Tänne on valittu sellaiset hillityn elegantit värit. Ei pelkkää valkoista, vaan kermanväristä, vaaleanvihreää ja sinistä. Vistin ikkunoiden päällä kulkee sievä murattikoristemaalaus.

Piha. Meillä on pieni takapiha, ja myös etusellainen. Pihassa on puumaja, keinut ja roikkumisrenkaat lapsoselle. Pieni kasvimaakin löytyy. Ja Saarni! Ah! Varmana vanha kuin mikä. Just mulle sopiva halauspuu, vaikka ei kädet ylety kokonaan ympäri.

Ikkunat. Tässä on sellaiset nostettavat, ei aukaistavat ikkunat. Ihanan vanhanaikaista ja sellaista kuin elokuvissa. Katolle ei sentään voi kiivetä katsomaan tähtiä, koska katto on sen verran kapea meidän makuuhuoneen kohdalla.

Kaskaat. Joka ilta hämärän laskeutuessa ulkona alkaa laulaa kaskaat. Ainakin kolmea eri lajia ja erilaista ääntä. Rauhoittava siritys.

Kuja. Talon takana on kuja, jota pitkin autot (ja pyörät) ajetaan talliin. Rauhallinen ja turvallinen. Ja periamerikkalainen.