Ensimmäinen viikonloppu

Olipa kivaa. Perjantaina kävimme Mall of Americassa, joka on maailman suurin kauppakeskus. Saman katon alta löytyy tsiljoonan kaupan ja sen tuhannen ravintolan lisäksi huvipuisto ja Sea Life -merimaailma. Olimme siellä noin neljä tuntia, mutta saimme kierrettyä ehkä viideosan koko paikasta. Piti löytää itselle sandaalit ja housuja sekä paitoja. Mukaan lähti kirja, pyöräilykartta ja pehmolelu Elsalle. Ja kengät kans. Näin tässä aina käy. Ensi viikolla mennään uudestaan, mutta en edes yritä shopata. Käymme lapsosen kanssa siellä huvipuistossa.

Lauantaina meidän muuttolaatikot tulivat postissa. Olivat aika risoja. Muovilaatikot eivät olleet kestäneet. Kaikki kannet oli rikki ja osasta puuttui paloja muualtakin. Onneksi ne oli varmistettu nauhoilla, niin ei ole perheen kamat levällään jossain postikeskuksessa. Paluumuutto tehdään sitten pahvilaatikoilla.

Lauantai toi meille myös trail biken eli peräpyörän, ja pääsemme nyt vapaammin liikkumaan. Ah ihanuutta. Vapauden illuusiota hanakasti varjelevana mua alkoi jo ahistaa, kun tuntui, että liikkeelle pääsee vain bussilla. Ja bussit kulkee arkenakin ehkä kerran tunnissa. Kävimme lauantaina lähikaupassa ja -puistossa pyörillä, ja ne tuntuivatkin olevan tosi lähellä. Päiväkotiinkin pääsee nyt nopeammin, kun ei tarvitse epävarman bussin varassa olla. Pyöräily rulettaa!

Nyt sunnuntaina tehtiin isompi pyörälenkki yliopiston alueelle ja keskustaan. Oli aika kuuma, mutta ihanaa oli pyöräillä. Olen taas migreenien takia joutunut olemaan liikkumatta tosi pitkään, ja voi mikä onni onkaan saada vähän ruho liikkeelle. Keskustassa on enimmäkseen toimistoja, mutta on siellä tietenki iso kauppakeskus ja joitain kahviloita sekä kirjasto. Ihan eläväistä siellä oli, vaikka oli sunnuntai. Caribou Coffeessa tilasimme pienet smoothiet ja yhden muffinssin. Pieni smoothie tarkoitti sellaista puolen litran pönikkää. Huh. Muffinssillakin oli ihan kiitettävästi kokoa, mutta sen tiesimme jo tilatessa, eli ei tullut tilattua kahta.

Pyörälenkin päätteeksi peräpyörä irtosi mun pyörän rungosta. Jokin osa oli ollut väärinpäin (terveisiä vaan Markulle!)  ja jokin ruuvi liian löysällä. Ei tullut vahinkoa, ja olimme jo aika lähellä kotia. Menimme Elsan kanssa puistoon odottamaan, kun Matti nohevana miehenä haki työkalut, jolla pyörä saatiin taas kiinni runkoon. Puistossa tuli ihan kotoisa itähelsinkimäinen fiilis, kun siellä oli monta somaliperhettä viettämässä sunnuntaita. Saimme kaverin pienestä 3-vuotiaasta pojasta, joka liikuttavasti kyseli kaikesta: "What is?". Raukalle tuli itku, kun me lähettiin. Uu. Pitää mennä sinne taas uudestaan pian.

Nyt viikonloppuna ollaan bongattu eläimiä. Asuinalueemme satojen oravien ja outojen lintujen lisäksi nähtyjen listalla komeilee myös pesukarhu ja valkopäämerikotka. Pesukarhu lönkytteli tien yli yliopiston lähellä ja kotka liiteli aika matalalla Mississippin rannalla. Hyvin jännää!