Minä valvon pidempiä pätkiä öisin vain täydenkuun aikaan. Kuten viime yönä. 2,5 tuntia tuijotin kattoa ja kuuntelin jonkin oudon yöeläimen huutelua. Villikalkkunoita tai pöllöjä meidän pihassa, arvelen. Muumikissakin niille huusi olkkarissa, mutta olin niin tiukasti lasten välissä, että en noussut katsomaan.
Mutta siis muuten nukahdan aina alle viidessä minuutissa. Illalla ja yöllä imetysten ja muiden herätysten jälkeen. Kumpikaan mun lapsista ei ole perinyt tätä hyväunisuutta. Nukkumaan meno vie aikaa, vaikka olisivat kuinka sippejä. Tyärellä noin tunnin tai puolitoista, Vompatilla vähintään puoli tuntia. Tyär kyllä osaa nukahtaa itsekseen, mutta asiaa on monesti ja pissalla pitää käydä ja juoda vettä ja vähän venytelläkin. Ja usein otan hänet meidän sänkyyn nukahtamaan, kun en voi jumpata samaan aikaan Vompatin kanssa ja huudella Tyärelle, että ei ole Minnesotassa mustekaloja eikä maapallo suistu mustaan aukkoon lähiaikoina.
Oon koittanut järjestää päiviin sellaisia rauhallisia läsnäolon hetkiä, että voisi huolista ja ajatuksista puhua päiväsaikaan. Ei tulisi kaikki sitten nukkumaan mennessä mieleen. Mutta jotenkin ne vain silloin illalla purkautuu, ei päivällä. Tykkään kyllä jutella Tyären kanssa ja kuulla, mitä milloinkin on hänellä mielessä. Ja iltarupattelut on kivoja jos kumpikin on hyvällä tuulella. Joskus ei olla, ja sitten menee äsehtimiseksi, mikä ei kyllä edesauta kenenkään hyvää unta. No, tällaista meillä on, ja kaipa tuokin asia joskus muuttuu.
Vannoin raskausaikana, että tätä lasta en nukuta tissille. Olenpa vain taas nukuttanut ja siihen opettanut. Tissiposkemme nukkuu parhaiten sylissä tai vieressä tai kantorepussa, mikä on kyllä ihanaa (kaikkihan tietää, että sylissä tuhiseva lapsi on onnea puhtaimmillaan), mutta mun kotitöiden teko jää tosi vähälle kun sylinukutan. Päiväunet jää puoleen tuntiin, jos nukkumapaikkana on jokin muu kuin syli tai reppu ilman tissiä lähellä. Sylinukuttamisesta kärsii siis välillisesti kodinhoito ja kaaoshuushollista etenkin Miesi.
No, vanha raamattuni The No-cry Sleep Solution tähän taas auttaa. Ohjelma alotettaan viikonloppuna. Vaan millä parantaisi kuuhulluuden?
Meillä kans tissiposki ja tuttiposki ja äiti krooninen valvoja ilman kuutakin. Imetyshormonit auttavat mua nukkumaan paremmin, mutta nyt oon täällä pohjosessa kans nukkunu lasten välissä ja jestas miten huonosti. L pyörii isossa sängyssä kuin väkkärä, vaikka kotona omassa sängyssä rauhallisemmin. Onko se Iliman itkua nukkumaan semmonen rutiinien puolestapuhuva? Siis iltarutiinien? Meillä rautainen iltarutiini on sekä äidin että lapsen turva. Vauvalla sitä ei vielä oo, mutta ootan aikaa, kun alan sitä vääntää. Jospa tekisin sen ilman tuttia tällä kertaa..
VastaaPoistaJaa, tämmönen alipostaus. Tykkään lukee näitä sun juttuja.
Ja nii, kiitos korvamadosta. Arvostan.
VastaaPoistaAlipostaus on just hyvää. Kiitti!
VastaaPoistaRutiinia on jonkin verran, tosin myöhään menevien harratusten takia se rikkoutui kahdesti viikossa se Tyären rutiini. Vompatin unet päivällä vaihtelee niin paljon, että on rutiinin rakentaminen ollut vähän vaikeaa. No, kyllä mää saman laulun laulan joka ilta. Siitä kai se lähtee.
No just siitä!
VastaaPoista