Elämäni toiseksi pisin päivä

Tämän päivän piti olla leipomis- ja ruoanlaittopäivä. Tiistaina on Elsan koululla myyjäiset, joihin piti leipoa. Miesi on lähdössä viikoksi Suomeen, joten olisi ollut hyvä tehdä muutama laatikkoruoka pakkaseen.

Aina ei mene kuin Strömsössä.

Aamulla Vompatti heräsi kuudelta, koska kellot on siirretty talviaikaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vihaan jokaista kellon siirtoa. Pysytään kesäajassa! Aamu oli pitkä, ja Vomppis päätti taas pärjätä puolen tunnin päikkäreillä. Ja olla sylissä koko ajan, kun väsytti.

Pöpelikköön tämä päivä rupesi menemään, kun Muumikissa raapaisi Vompattia korvasta. Verta tuli aika paljon. Tavallisesti kissi vain kohottaa käpälänsä lyöntiin uhkaavasti ja juoksee sitten pois. Ei tänään. Ja ei Muumikissaa edes provosoitu. Olimme vain liian lähellä sohvalla. Olisin voinut tän estää. Paskamutsi.

Voimatorkkujen jälkeen Vomppis putosi kaksi porrasta. Olin vieressä, mutta en saanut kiinni. Hän löi päänsä kynnyksestä töröttävään naulaan, jonka olin aikonut aamulla naulata syvemmälle, mutta unohdin. Verta tuli paljon enemmän kuin korvan haavasta, ja ventti näytti syvältä. Hoitsukonsultaation jälkeen lähdin näyttämään haavaa lääkärille. Että jos tikit tarvis. Siellä sai odottaa kohtalaisen väsyneen vauvan kanssa 1,5 tuntia. Tiedän, olen hemmoteltu, kun olen tottunut pääsemään nopsaan lääkäriin. Suomessa päivystyksessä olisin odottanut kuudesta kahdeksaan tuntia. Mutta tää oli yksityinen klinikka, jossa toiminnan pitäisi olla sujuvaa. Kun oletuksena on 20 minuutin odotus, puolitoista tuntia tuntuu melkoisen pitkältä. 

Tilkejä ei tarvittu. Haavaan laitettiin sidos, joka pitää pitää paikallaan neljä päivää. Lisäksi kissanraapaisuun pitää ottaa antibioottikuuri; Vompatin lämpö oli nousussa lääkärissä, ja raapaisu punoittaa isolta alueelta. Vomppishan ei tykkää lääkkeenotosta, vaan sylkee kaiken ulos. Mulla on edessä mielenkiintoiset neljä päivää, kun saan yksin taistella lääkettä kurkusta alas kolmesti päivässä. Tänään tuli kaikki rinnuksille vaikka Miesin kanssa koitettiin lääkkeet antaa. 

Apteekissa en heti löytänyt lääkevakuutuskorttia, ja meinasi antibiootit jäädä saamatta. Kun tulin kotiin, katsoin sähköpostini. Se oli itsestään tyhjännyt itsensä. Vuosien sähköpostit hukassa. Löytyivät ne sitten, kun kirjauduin myöhemmin sisään tehdäkseni valituksen. Mikä lie bugi siinä ohjelmassa. Pieni säikähys tuli siitäki.

Tyär tuntui olevan flunssassa ja valitteli kipeää kurkkua. Ja että olen unohtanut hänet. Ja minähän onnistuin olemaan paskamutsi jälleen, kun lapsia nukuttaessani olin kuin perseelle ammuttu karhu ja äksyilin Tyär-paralle. 

Että näin. Huomenna on parempi päivä.