34, Kiitospäivä ja muuta pientä

Tästä tulee nyt sekava teksti, kippaan monia mielessä olleita aiheita samaan. Niin, että miksi? Siksi, kun tuntuu niin harvoin olevan aikaa kirjoittaa. Nytkin kyllä pitäisi olla tyhjentämässä tiskikonetta sen sijaan, että kirjoitan vasemmalla kädellä ja oikealla silitän kissaa sängyllä, jolla nukkuu myös Vompatti.

Täällä on nyt Kiitospäivän viikonloppu. Kiitospäivä on merkittävin juhla amerikkalaisessa vuodessa. Lomaakin on yleensä se neljä päivää, kuten Suomessa joulun aikaan, jos se sattuu hyvälle viikonlopulle. Lomaa ei ole tietenkään kauppojen työntekijöillä, jotka on töissä Kiitospäivän jälkeisenä yönä tai jo illalla. Kiitospäivää seuraa Black Friday, kulutuskarnevaali vailla vertaa. Maanlaajuiset hullut päivät kaupassa kuin kaupassa.

Meillä oli aikaisemmista vuosista poikkeava Kiitospäivä. Olemme viettäneet sitä ystävien kanssa, mutta tänä vuonna olimme keskenämme, ja vieläpä Tyär toisaalla. Hän pääsi kaverinsa mökille, lähtivät keskiviikkona ja tulevat tänään. Koko porukka ei olisi mökille mahtunut. Mulla on ollut kova ikävä, mutta nopeaan tämä kuitenkin meni. Eka kertaa on Tyär noin pitkään kotoa pois ilman meitä. Kauheat pelot mulla tietenkin, mutta ei saa antaa pelon hallita. Pitää antaa lasten mennä, lintujen lentää.

Miesi laittoi ruoat Kiitospäivänä. Olipa hemmottelua mulle, kun sattui synttärit samalle päivälle. Menussa oli punajuuri-vuohenjuustovuokaa, vihreitä papuja paahdettujen mantelilastujen ja valkosipulin kera, ruusukaalia ja tofua. Njam! Aamupäivällä sain herkullisen brunssin: paistettuja munia, lämpimän kasvisleivän ja soijamakkaraa ja salaattia. Voi että oli hyvää. Ihana mies tuo Miesi.

Osallistuimme Black Fridayhin sillä lailla. että kävimme ostamassa Vompatille uuden turvaistuimen. Vanha kaukalo oli auttamattoman pieni, piti kirvata ite ja huuattaa lasta, kun turvavöitä kiinnitti. Uusi vie kyllä enemmän tilaa pienellä takapenkillämme, mutta näillä nyt mennään. Kapein ja pienin malli me ostettiin. Oli kyllä tosi isoja suurin osa istuimista, sellaisia että pitäs olla joku citysaasturi ja hummer autona, jos haluais sellaisia ostaa. Kaikki on täällä isoa (paitsi sängyt).

Äh, nyt huomaan, että kiitospäivä kirjotettaan varmaankin pienellä suomeksi. Anteeksi, en jaksa nyt korjata.

Meillä oli viime viikonloppuna suomalaisia tai suomensukuisia kavereita kylässä. Olipa mukavaa, lapset leikki ilahduttavasti suomeksi ja me aikuiset syötiin ja raatattiin. Sai ne lapsetki ruokaa, mutta mun tekemät falafelit ei olleet menestys. Me oltiin myös edellisenä iltana illallisella edellisvuoden vuokranantajien tykönä. Ei ole Vompatti vielä tai enää illalliskutsuiässä, tulin huomanneeksi. Perässä saa mennä ja seurustelu jää kyllä minimiin.

Jaa, nyt loppuu koneesta akku. Palataan!