Löysin rantein

Haaste ei nyt mennyt ihan putkeen, muutamana päivänä jäi kirjoittamatta. Mutta mitäpä siitä, sain kuitenki ainakin hetkeksi pienennettyä päivitysväliä. Mitäpä sitä turhia ressaamaan, kun ei ole kuitenkaan sen isommasta asiasta kyse kuin pahaisesta blogista.

Eilen pääsimme taas ihanien naapurien ihanaan saunaan. Olin mukavuusalueella, ihan automaattisesti lisäsin puita tasaisin väliajoin, hain lisää löylyvettä ja ähisin lauteilla. Uutta oli lakki, johon lapoin lunta. Pää pysyy viileämpänä niin, ja toivoin, että ei tule pää kipeäksi. Tuli se, mutta ei migreeniä sentään. Tallustelin saunan viilennystauolla talossa pyyhe päällä sillain automaattiohjauksella, kunnes tajusin, että rikon ehkä jotain kulttuurista rajaa tässä. Kysyin, että haittaako, ja ei kuulemma haitannut. Naureskelin, että paljon saa anteeksi, ku selittää, että on saunamaasta.

Poeka on alkanut pungertaa istumaan ja kovasti hapuilee otetta leluista. Hänen hommiaan katsellessa tuli mieleen, että tuollainen uusi ihminen todellaki aloittaa ihan alusta. Pitää harjoitella se, mitä kaikkia kehonosia on, ja mihin kaikkeen ylettyy ja mihin ei. Varmaan innokas vispaaminen aina jotain kivaa nähdessä on sitä, että Poeka yrittää tarttua siihen. Ei vielä tiedä, että jotkin on liian kaukana. Upuli.

Nyt pelaamaan Menolippua Miesin kanssa. Tsuku-tsuku!