keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Lisää selityksiä

Hyvän kirjoittajan ei tarvi selitellä kirjoituksiaan. Mutta koska en ole hyvä kirjoittaja, selitän. Varmaan monesta vaikuttaa, että noilla valituksillani kalastelen kiitoksia blogilleni. Että kun valitan, niin sitten saan kehuja. Ei se niin mee. Ei moskaa tarvi kehua, eikä sen kirjoittajaa silitellä päästä. Mulla on vain ihan oikeasti välillä surkea olo tän blogin ja kirjoittamisen kanssa, kun en vaan osaa ja haluaisin osata. Ja sitten tulee valitettua siitä. Oon nyt koittanu olla sovussa asian kanssa - en osaa ja sillä selvä, ja se on ihan ookoo että oon kökkö kirjoittaja. Kirjoitan blogia muistoksi, koska 20 vuoden päästä muistot ovat hyvin hajanaisia. Hienoa tekstiä siitä ei tule, mutta saanpahan jälkeenpäin tarkistettua, mitä milloinkin on tapahtunut.

En eilen päivittänyt, koska nukahdin nukuttaessani lapsia. Väsytti, kun edellisenä yönä valvoin Tyären painajaisten jälkimainingeissa. Tyär tuli meidän sänkyyn nukkumaan, mutta ei saanut unta ja pyöriskeli. Oispa se erityisleveä sänky, niin mahuttais kaikki tähän nukkumaan, pyöriskelemään ja imettämään. Tai siis minähän vain imetän, ei muut. Tiedoksi.

Tänään käytin Poekaa passikuvassa. On kohtalaisen vaikeaa saada hyväksyttävä kuva, kun pää ei pysy vielä koholla, lapsi on väsynyt ja kuvaaja kiireessä. No, jonkinlainen otos saatiin, toivottavasti se kelpaa. Perjantaina sama ruljanssi edessä, kun haemme Suomen passia. Tuo tämänpäiväinen kuva menee USA:n passin hakemukseen. Pojan tiedot kerkesivät maistraattiin ajoissa, eli saadaan Suomen passi hänellekin.

Oman elämäni sketsihahmona täällä oon taas pari päivää kaplastanut. Tiedättehän, sellainen kompasteleva, englantia sönkkäävä täti, jonka tukka on kuin kulahtanut karvalakki ja asiat aina jotenki levällään. Vaatteet ei istu ja ne on aina jossain möhnässä. Saisi monta hyvää piilokamerasketsiä esimerkiksi siitä, kun koitan selviytyä turvahinkalon ja kauppakassien kanssa autolta kotiin. Tai kun puhelimessa unohtuu sanat, ja korvaan ne jollain satunnaisesti mieleen tulevalla fraasilla. Ehhehe. Mitäs läksit.


3 kommenttia:

  1. Heh, nään sielunu silmin tuon sketsihahmon enkä voi olla nauramatta. Jostain kumman syystä se tuntuu niin tutulta, siihen on helppo samaistua. Sille ois vaan paljo helpompi nauraa ku ittelle :) Nää hahmot eroaa vaan siinä, että tää mun hahmo ei yritä edes vääntää mitään englanniks, se ei löydä suomekskaan mitään fiksua sanottavaa.

    VastaaPoista
  2. Määkin näen päässäni kuvan siitä hassusta tädistä ja muakin se hieman huvittaa :)

    Ja mun mielestä oot hyvä kirjoittaja. Piste.

    -Sicko-

    VastaaPoista
  3. Son kuulkaa niinn, että ilo pintaan vaikka syrän märkänis!

    R

    VastaaPoista