Pikaviikonloppu

Pikaisesti meni tämä viikonloppu. Vaikea uskoa, että huomenna on taas maanantai. Tänään jäämme vaille yhtä tuntia, kun yöllä siirryttiin kesäaikaan. Heti sen huomaa!

Edellinen päivitys piti tehdä erikseen, ku en osaa tällä Aipädin Blogger -sovelluksella upottaa kuvia tekstin lomaan. Saa neuvoa!

Perjantaina minua huvitti kovasti, kun kohtasin cowboyn. Oikeesti se oli UPS-lähettipalvelun (heh) kuski, mutta univormu oli kuin cowboylla. Lännenpaita ja ruskea stetsoni. Ne UPS:n jakeluautot on järkyttäviä, rekanlevyisiä kotteroita, jotka yleensä tukkii tien jakeluhommissa ollessaan. Kuten perjantaina Orlin Avenuella. Mutta onneksi tällä kertaa töissä oli cowboy, joka ystävällisesti ohjasi käsimerkein minut autoineni hyvin kapeasta välistä kotteron ohi. Varmaan sillä buutsit kastui, kun sinä loskassa seisoi ja viittilöi mulle. Hyvin kiitollinen olin, samalla ku hekottelin sisäisesti tällaiselle epätodelliselle cowboy-tilanteelle. Ihmeellinen Amerikka.

Eilen tulivat Matin serkut, joita Elsa odotti kun kuuta nousevaa. Me myös, tietenkin. Onneksi aamulla aika kului skypessä Ellin kanssa, ja sitten tyär pääsi kaupoille isin kanssa. Minä kävin sillä aikaa hötkyilemässä salilla, siis vain crosstrainerilla ku juoksumatolle ei migreeni päästä. Treenaaminen laitteella on vähän tylsää jumputtamista, mutta ei tällä kertaa. Joku taitava break-tanssija oli varannut jumppalaiterivistön luota squash-salin ja treenasi siinä. Ilo oli katsella niitä uskomattomia liikkeitä, ja aika kului nopeasti. Paidan märkyys paljasti, että tein mä siinä muutakin kuin vahtasin tanssijaa.

Nyt ovat Elsa, Matti ja serkut Mall of Americassa. Minä menen taas salille kastelemaan paitani.