"Parempi hyvä päivä eessä päin", tapasi Elsa-mummo sanoa usein. Siis esimerkiksi kun olisimme syöneet kaikki mariekeksit kerralla, ja mummo vakuutti, että säästäminen kannattaa. Tällä sanonnalla lohdutan nyt itseäni. Piti tehdä kuvapläjäys, mutta koneelle pitää asentaa jokin ohjema, ennen kuin kuvat saa siirrettyä. En nyt löydä sitä romppua, eli jää toiseen kertaan.
Hyviä päiviä on kyllä paljon luvassa. Ihan kihelmöittää, kun on niin paljon mukavaa luvassa maaliskuussa ja etenkin huhtikuussa. Viikonloppuna tulevat Matin serkut kylään Michiganista (toinen heistä siellä vaihdossa). Siitä seuraavalla viikolla on kevätloma, ja Etelä-Dakota kutsuu. Huhtikuussa täällä vierailee Suo-yhtye Hesasta, ja pompin sen takia riemusta joka päivä. Huhtikuussa tulevat kylään myös rakkaat ystävät I ja S, ja olemme laskeneet siihen päiviä joulusta lähtien. Elsa joka päivä kysyy, kuinka monta yötä on ystävien saapumiseen. Enää noin kuukausi!
Tietenkin pieni paniikki hiipii puseroon, kun kevään aikana pitää saada kaksi kässäriä julkaisuun ja konferenssipaperi kuntoon. Vaikka mieluiten vain lomailisin ja suunnittelisin lomia.Onhan tässä ollut aikaa, suorastaan ruhtinaallisesti, mutta kun EVO! Päivät kuluvat ikkunasta tuijotellessa, vaikka tiedän, että tekemistä kyllä olisi. Sitä on niin paljon, että en oikein osaa enää tarttua mihinkään. Kun yritän lukea kirjallisuutta artikkeleita varten, en ymmärrä siitä mitään, ja yhden 20-sivuisen artikkelin lukemiseen menee 2-3 päivää. Mun aivoille oli näköjään lukiotaso se ylin saavutettava taso, vaikka sainkin yliopiston räpisteltyä läpi. Tohtori tästä pitäs tulla...aika toivotonta. Tässä projektissa sitä hyvää päivää ei oikein eessä päin näy, vaikka yritän tiirustaa kuinka kauas.
No, en vaivu synkkyyteen silti. Elsa-mummon lapsenlapsenlapsi sen joskus kiteytti piirustukseensa: "Joskus on huono päivä ja joskus taas tulee hyvä päivä."
----
PS. Napanöyhtäisyys on alkanut tässä blogissa ärsyttää tosi paljon! Sen takia en varmaan päässyt siinä bloggaajakisassakaan edes harkintalistalle. Mietin kyllä erilaisia aiheita ja postauksia niistä aina päivän mittaan, mutta tässä vaiheessa päivää olen jotenkin niin finaalissa, että en saa mieleeni enkä ulos niistä aiheista yhtäkään. Ja sitten taas vain kaivelen minua ja itseäni ja ärsyynnyn ja lamaannun entistä enemmän! Ärs!
En ymmärrä mitä napanöyhtäisyys on mutta olen varma ettei se ole blogissa. Tykkään blogistasi tosi paljon. Ja sen takia ei sita napanöjuttu ole. :) Sen lisäksi uskon sinuun ja älykyyteesi (miten sanoisin suomeksi...?). Kyllä sä potkaiset niiden artikkeleiden persettä kuten amerikkalaisilla on tapana sanoa.
VastaaPoistaT. Ah Lek Si Ah.
Napanöyhtäisyys = oman napanöyhtän kaivelu = vain omien asioiden, ei ympäristön kommentoiminen ja kirjaaminen. Napanöyhtä on sellaista hötyä, mitä voi kertyä napaan, jos ei koskaan käy pesulla ja käyttää paljon nukkaisia vaatteita.
VastaaPoistaOh, kiitos, kiva, että uskoa on muilla, vaikka se itseltä loppuu. Ehkä vielä saan potkittua hommat johonkin kuntoon.
Hah, tästä tuli mieleen Fawlty Towers:
American tourist: "Tell the cook that the food better be ready soon or I'll kick his ass!"
Basil runs to the kitchen. "If the tea isn't ready soon, the man will...smash...your...bottom!"
(äh, ei tämä kirjoitettuna ole yhtään hauska, mutta jos tietää sketsin, niin ehkä naurattaa)
R.