Tauolla

Poistin profiilini Facebookista. Olen aivan liian riippuvainen Naamakirjasta. Niin riippuvainen, että se ihan oikeasti vähentää esimerkiksi työtehoani varmaan puolella. Olen nyt ainakin kaksi kuukautta kokonaan pois. Katsotaan sitten, onnistuuko sellainen ei-riippuvainen suhde vai pitääkö lähteä iäksi. Koetan olla aktiivisempi täällä blogissa, ja Skypehän meillä on auki melkein koko ajan. Että kyllä muhun yhteyden saa.

Blogia ei toki taaskaan ole ollut tarkoitus pitää näin kauan tauolla. Eivät ole vain olosuhteet olleet. Mahatauti kaatoi minut sänkyyn perjantai-iltana, ja olin ihan kanttuvei koko lauantain. Sunnuntaina kykenin jo seisomaan ja liikkumaan, mutta olen ollut todella väsynyt taudin jäljiltä iltaisin koko viikon. Ei ole kyennyt päivittämään.

Kokeilenpa siis vähän kuroa päivitysaukkoa kiinni. Viime lauantai oli Tyärelle ja Matille aktiivinen päivä. Oli Suomi-koulu, päiväkotikaverin synttärit ja sitten vielä leikkitreffit suomalaisten perheiden kanssa. Kotiin tuli iloinen lapsi, joka oli nauttinut seurasta kovasti. Tulee vähän liikaa oltua vain omalla porukalla. Korjasimme seuranpuutetta myös maanantaina, kun kutsuimme tulevat vuokraisäntämme illalliselle. Kauhean mukavaa oli taas, kun oli lapsia talo täynnä (yhteensä neljä) ja kovasti hulinaa. Ensi viikonlopusta tulee taas vilkas, kun perjantaina tulee ystävämme E syömään, lauantaina menemme pannukakkuillalliselle ja jazz-konserttiin koko perhe ja sunnuntaina vietetään Suomi-koulun laskiaista, jonne teemme kasvishernekeiton. On muuten elämäni ensimmäinen sellainen, koska en ole suuri hernarin ystävä. (Mua lapsena perhepäivähoidossa pakotettiin syömään sitä niin paljon, että oksensin, ja siksi se ei oikein maistu.)

Tyär on alkanut puhua tosi paljon englantia. Kyllä saa äiti-ihiminen liikuttua ihan jatkuvasti, kun kuulee lapsensa oma-aloitteisesti ja reippaasti juttelevan uudella kielellään. Kävimme viime viikolla kielitestissä koulua varten, ja Elsa aloittaa ekaluokan täällä syksyllä. Päiväkodin opetkin olivat sitä mieltä, että koulukypsyys on saavutettu. Olen itse asiasta vähän mietteliäs. Riistänkö lapseltani huolettoman lapsuuden liian aikaisin? Toisaalta varmaan miettisin asiaa, vaikka koulu alkaisi vasta seuraavana vuonna ja ensi vuosi olisi vielä eskaria. Isot ratkaisut on aina vaikeita.

Huomasin, että tässä on enää nelisen kuukautta siihen, että palaamme Suomeen kesäksi. Ajan kuluminen on jotain ihan hullua. Ja siellä Suomessa se varmaan oikein lentääkin!