Viikonloppurapsa

Vilahti kokolailla mukava viikonloppu nopeasti ohi. Lauantain konsertti oli mahtava, B lauloi kuin jazzenkeli ja miehet soitti virtuoosimaisesti ja selvästi musisoinnista nauttien. Hienon version soittivat esimerkiksi House of the Rising Sunista ja La vie en rosesta.  B osaa hyvin ranskaa ja kuulostaa hyvältä myös ranskaksi. Olin hakenut vauhtia pakahduttavaan musiikkielämykseen kuuntelemalla Kaj Chydeniuksen rakkauslauluja aikaisemmin päivällä. Voi sitä tunteen paloa ja patetiaa! Ja voi mun äänihuulet, jotka turhaan yrittivät pysyä levyn mukana. Melkein yhtä vaikea laulaa kuin Ultra Brata.

Sunnuntain laskiaisriehassa laskettiin pitkät pellavat ihan kaikille sukulaisille ja kylänmiehille. Hyvä oli laskea, vaikka satoikin vetistä räntää. Hernesoppaa oli tarjolla, ja laskiaispullia puolukkahillolla. Eksoottista. Joillekin kerroin, että Suomessa on alinomainen väittely laskiaispullan oikeaoppisesta täytteestä. Ja se hillo on mansikkahillo, tai ehkä vadelmahillo joskus. Mun mielestätietenki paras on pulla, jossa on sekä mansikkahilloa että marsipaania. Friikki.

Kävimme sunnuntai-iltana vielä illallisella kavereiden luona. Kuulimme ilouutisen, että kavereiden lapsenlapsi V on samanikäinen kuin Elsa ja aloittaa syksyllä ekaluokan. (Tähän asti olemme luulleet, että V on jo ekalla nyt) V:n vanhemmat aikoivat järjestää leikkitreffit kaikille V:n eskarikavereille. Voi sitten vähän tutustua etukäteen, ettei taas ole kaikki sitten syksyllä uutta. Mahtavaa, kun asiat alkaa järjestyä.

Oi, tärkein uutinen meinaa unhoittua! Masardi ja Elsa tekivät sunnuntaina talven ekan lumiukon! Siitä tuli hi-e-no! En saa nyt kuvaa tähän, mutta koitan huomenna uudestaan.

Facebook-tauko tuntuu hassulta. Jää yllättävän paljon aikaa päivään, ku ei koko ajan näplää Nassulaa auki. Ajattelen edelleen elämäni pieniäkin tapahtumia statuspäivityksinä, eli vieroitus jatkukoon!