Ihan ekana: jippii! Saimme asunnon menemään. Ja vielä tutulle. Tyypeille, jotka asui vähän aikaa muualla mutta halusivat nimenomaan Itä-Helsinkiin. Teemme vuokrasopimuksen ihan pian. No, viikko tässä enää on aikaa, eli aika pian se on tehtävä.
Mutta asiaan. Olen keskittynyt nyt kaiken rojun, moskan ja tauhkan poistamiseen kotoa. Voi kauhia paikka kuinka sitä riittääkin! Olen jonkin verran lukenut opastuksia turhan tavaran vähentämiseksi, ja huomasin, että ainakaan itsellä ei toimi se, että jos jotain ei ole tarvinnut tai käyttänyt esimerkiksi kahteen vuoteen, se joutaa pois. Esimerkiksi keittiössä on hyvä olla vaikkapa sähkövatkain, vaikka sitä ei kauhean paljon käyttäiskään. Olen mennyt vain fiilispohjalta. Säästän tavaroita, joilla on jotain tunnearvoa. Heitän pois liian kuluneita ja epäkäytännöllisiä. Ja ne kauheat kasat reikäisiä villasukkia, joita vain en ole saanut parsittua. Kyllä välillä kirpasee ja pahasti, kun täytän kaatopaikkaa laiskuuteni tuloksilla. Toisaalta en näe mitään järkeä siinä, että mahdollisesti maksan tilasta, johon säilön vain tyhjänpäivästä tauhkaa.
Kirjahyllyt, keittiö ja eteisen kaapit on jo käyty läpi. Vielä pahin horror edessä, eli työpöydän ja senkin laatikot. Jokainen paperi pitää katsoa läpi, että onko joku tärkeä. Mulla on siellä aika monen vuoden kerrostumat. Pieni paniikki niiden kanssa, kun käytännössä vain iltaisin voin tehdä tyhjennystyötä. Tavallaan on äärimmäisen vapauttavaa, kun pääsee eroon siitä turhasta sälästä, jota on tullut kaappien ja laatikoiden pohjalle säilöneeksi. Alan uskoa siihen, että sopivan tyhjässä ja vähätavaraisessa kodissa mielikin lepää paljon paremmin. Tämä on kuulkaa aika paljon sanottu vannoutuneelta läjäihmiseltä.
Jee sille, että saitte asunnon vuokrattua! Ja juuri aamupäivän kierrätykseen vaatetta tyhjentäneenä voin sanoa, että siittä tulee puhas mieli. Vaatteissa se "eioovuoteennäkynypäällä" toimii, mutta muussa tavarassa on kyllä vähän huono. Emmäkään oo käyttäny kakkuvuokaa viiteen vuoteen. Mutta voipi olla, että joskus taas käytän. Ois tyhmää ostaa sitten uus. Oon siinä mielessä neuroottinen, että kannan joka syksy ja ainaki kerran talvella kasan vaatetta ja muuta kamaa kotoa pois, kierrätykseen tai ihan roskiin. Ja käyn paperit läpi. Ja kasoiksi kertyneet aikakauslehdet. Vauvan- ja lastenvaatteita saa aina onneks laitettua tutuille säkin sinne ja toisen tänne. Meille kertyy kamaa silti, enkä ikinä saa kyl niitä kaipaamiani tyhjiä pintoja. Pinnoilla on romukuppeja, söpöjä esineitä kirppiksiltä, pinnejä, pampuloita, nenäliinoja ja nähtävästi kynsileikkurit kahdessakin eri huoneessa. Jos ne siivoaa pois, nii varmana ei löyvy ennää. Noni. Alipostaus tuli tehtyä tästä. Mut ihana, ku on taas blogi, jota voi seurata!
VastaaPoista