Kaksi viikkoa lähtöön

Katsoin listaani, ja hyvin moni asia on jo oordningissa.Tai siis ainakin on tiedossa, miten asiat järjestetään. Kissa on rokotettu ja sen matkustaminen selvitetty. Lapsi rokotetaan ensi viikolla. Tähän nyt joku varmaan paheksuu että miksi on kissa rokotettu ensin. Senkö terveys muka tärkeämpi? Se vaan on niin että kissalla pitää olla ne vasta-aineet  kehittyneet maahan tullessa. Lapsella riittää, että rokotus on annettu. Itse asiassa on aikaa rokottaa vielä päivähoidon aloittamisen jälkeenkin.

Perheellä on jo viisumit, omani odottaa postissa.Viisumihaastattelu oli jännä ja ihan erilainen kuin olin odottanut.Tietenkin oletin tulevani haastatelluksi fiinissä huoneessa good cop-bad cop -menetelmällä.Sainkin vain jonottaa rapussa 45 minuuttia, käydä turvatarkastuksessa ja sitten kysyttiin muutama kysymys konsulaatin luukulla. Minne meet, kuka on sun mies ja mitä se tekee. Mun edellä ollut mies ei saanut viisumia, eli kai jotkut sitten välillä jäävät rannalle, ehkä turhaan, ehkä ei.

Asunto pitäisi saada vielä vuokralle. Kirpaisee antaa välittäjälle, mutta pakko nyt näköjään on. Ajattelin asunnon menevän ihan heti ja kuin kuumille kiville, mutta eipä vain. Onkohan ihmisillä jokin ennakkoluulo itäistä Helsinkiä kohtaan? Hirveen usein auttaa, kun käy paikan päällä katsomassa, onko ennakkoluulossa perää. No, kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Tyhjilleen kämpän ei pitäisi jäädä, kun tulee se välittäjä siihen huseeraamaan. Tai saadaan yhtäkkiä jotku hyvät vuokralaiset.

Tauhkaa on poistettu ihan kiitettävästi, varasto on siivottu ja Ikean laatikot haettu. Me postitetaan meidän tavaroita ja otetaan ekstralaukkuja lennolle mukaan. Tulee halvemmaksi kuin muuttofirman kontti, joka olisi matkallakin viisi viikkoa. Vaatteiden läpikäyminen on vielä edessä, mutta omien kanssa teen radikaalin ratkaisun: laitan suurimman osan kiertoon tai roskiin ja otan vain hyvät mukaan. Ei sitku-farkkuja tai voikunjoskus-paitoja. Eli siis mukaani lähtee neljä alusasusettiä, yhdet farkut, neljä paitaa ja kolme halattia. Tyär saa leluja ja vaatteita mukaan, niin tuntuu kotoisammalta. Ja kaikki hänen kirjansa tietenkin matkaavat Amerikkaan, koska siellä ei kirjastosta löytyne kovin laajaa suomenkielistä osastoa.

Kauhea eskapismi iskee aina ajoittain. Pitäisi tyhjentää kaappeja, mutta istun sohvalla ja katselen Couplingia DVD:ltä aivan kuin mikään ei olisi muuttumassa. Haaveilen matkasta Tallinnaan tai Tukholmaan. Herää, pahvi! Ihan oikeesti kahden viikon päästä sä olet ihan oikeessa Ameriikassa!