Pakkasen vangit

Opin joku aika sitten, että ilmastonmuutoksen takia arktinen napapyörre on väärällä puolen pohjoista pallonpuoliskoa. Tämä pyörre saa aikaan ne Pohjoismaiden kylmät ja lumiset talvet, paitsi nyt ne talvet on täällä Ameriikassa ja Kanadassa. Sen kyllä huomaa. Täällä ja Suomessa. Hurjan kylymää on ollut joulukuusta lähtien, usein pitkiä aikoja lähes 30 pakkasta ja viima. Muutenkin jossain kahenkympin hujakoilla koko ajan. Hrrr. Määhän tykkään talvesta ja pakkasesta, mutta nyt on kylmyys vähän kuormittanut kun ei pääse kuopuksen kans ulos. Mökkihöperyys iski jo valohoidon takia, nyt se oireilee taas ku pakkanen pitää pirtissä.

Minnesota, tai siis Minneapolisin ja Saint Paulin kouluja on pidetty suljettuina tiuhaan pakkasten takia. Vuodenvaihteen jälkeen koulu on ollut kiinni jo viisi päivää. Lumen takia kouluja suljetaan useinkin, mutta tämä on poikkeuksellista. Kuulemma on  paljon lapsia, joilla ei ole tarpeeksi vaatetta, ja vanhempia, jotka ei osaa huolehtia lasten riittävästä pukemisesta. Ei voi koulut ottaa vastuuta näistä paleltuvista lapsista. Sulkemiset on hyvin turhauttavia sellaisille vanhemmille, joiden erittäin tiukassa olevat lomapäivät ovat nyt valuneet näihin pakkaspäiviin.  Meillehän se on helppoa, kun oon kotona. Tyär on ollut onnessaan, ku on voinut leikkiä enemmän kavereiden kanssa, mutta kyllä arkirutiinin katkeaminen näkyy yöunien laadussa. Ei nukuta, enemmänkin kukuttaa, ja jää unet lyhyiksi. No, kun on Tyär perinyt unissa isänsä niin jospa myös päänsäryissä, Miesillä kun niitä ei ole koskaan.

Me ei annettu pakkasen pelottaa, vaan pidimme Tyären synttärijuhlat sunnuntaina kylmän lumimyräkän keskellä. Järkkäsimme juhlat voimistelupaikassa, kun nyt ei ollut resurssia ottaa kotiin kymmentä lasta juoksemaan ja riehumaan. Riehuivat sitten tunnin siellä voikkasalissa ohjaajan johdolla. Hauskaa näytti olevan, punaposkisia lapsia tuli kakkua syömään. Tyär oli tyytyväinen, kun pääsi tekemään kavereiden kanssa sitä, mistä kovasti tykkää. Niin, meillähän on elämä yhtä spagaattia, siltaa ja kärrynpyörää nyt.  Tyär aloitti voimistelun, jota on kahdesti viikossa kaksi tuntia entisen tunti viikossa -ryhmän sijaan. Minua vähän arvelutti, pelkään, että menee liian vakavaksi liian varhain. Mutta kun on juttu, mistä tykkää kovasti, niin ehkä sitä mielellään ja ilman paineita tekee. Ei musta olis oikealta tuntunut kieltääkään sitä, kun Tyär niin innoissaan sinne oli  menossa.

Poeka kasvaa ja kehittyy huimasti. Hymyjä on alkanut tulla paljon, ja keskittyneesti hän katselee ympärilleen aina hereillä ollessaan. Kyllä tää kasvun vauhti yllättää näin toisellakin kerralla. Joitakin vaippoja alkaa mennä jo pieneksi, ja tänään huomasin yksien potkareiden olevan hyvin naftit. Niihin samoihin Poeka syntymän jälkeen tuntui hukkuvan.

Tänään oli yksi lämpimämpi päivä keskellä viikkoa. Heti ryykäsin ulos käveleen Poeka rattaissa. Kaupassa kävin, ja samalla reissulla hain typyn koulusta. Pojalle tuli unta 3,5 tuntia. Se on se raittiin ilman taika.

Sylimuruseni herää, siispä avaan maitobaarin.