Piirteitä

Tällainen pieni vauva kuin meidän Poeka ei vielä kauheasti esittele luonteenpiirteitään, kun ainoat hereilläoloajat ovat vaipanvaihdot ja imetykset (nekin vain osittain). Silmissäkin on verhottu katse, ja enemmän tuntuu kiinnostavan valot ja varjot kuin esmes äidin tai muiden perheenjäsenten nassut. Kiihkeästi sitä tietenkin yrittää selvittää, millainen luonne tulokkaalla on. Että millainen tyyppi on meille saapunut. (Jos seuraava kuulostaa vertailulta Tyäreen, muistakaa, että kyseessä ei ole arvottava vertailu, vaan mahdollisten erojen toteaminen.)

Ulkonäkö ei ole luonteenpiirre, mutta siihen sekä minä että muut kiinnittävät paljon huomiota, kun luonne tosiaan jää arvailujen varaan. Poeka oli syntyessään aika rimpula, vaikka painoa oli lähes neljä kiloa ja pituutta yli 50 cm. Kaikki vaatteet olivat isoja, ja kestovaipat myös. Parin viikon ikäisenä hän alkoi kasvaa kohisten, tuli posket ja pituutta ja paksuutta huomattavasti. Nahka ei enää vaikuttanut pari numeroa liian isolta. Parin eka viikon velttous on nyt poissa, Poeka on jäntevä ja kannattelee päätään tosi hyvin. Kasvot ovat hyvin samannäköiset kuin Tyärellä vauvana, etenkin nenän ja suun seutu sekä korvat. Leuka on ehkä isältä, koska siinä ei ole kuoppaa niin kuin meillä perheen naisilla. Silmät ovat hänen omansa, kuten Tyärelläkin. Eivät ole huolineet kummankaan meidän silmiä. Pään muoto on kuulemma isoisän aatelista lajia. Pitkä hänestä taitaa tulla, on jo aika mötky ja kasvaa vain.

Poeka vaikuttaa aika rauhalliselta. Kärsivällisyyttä on, mutta kun se loppuu, hän kiihtyy nollasta sataan muutamassa sekunnissa. Poeka on sairaalasta saakka inhonnut vaipanvaihtoa, se on hänestä ihan kamalaa, tapahtui se missä vain ja ennen ruokaa tai sen jälkeen. Menee useimmiten huutamiseksi se homma. No, reilun puolen vuoden päästä vaipan voi vaihtaa istualtaan ja vuoden päästä melkein alusta loppuun seisaaltaan.

Pikkumurmeli nukkuu mieluiten tietenkin sylissä, mutta omassa sängyssä ja vaunuissakin hän kyllä
 on nukkunut. Pystyasento on paras, koska mahassa kiertää aina paljon ilmaa, joka kiusaa vähiten kun voi nukkua pystyssä. Siksi kantoliina on ollut kova sana, tulee katkottomampia unia siinä. Öisin ilma ähisyttää paljon, etenkin jos unenpöpperöinen äiti unohtaa röyhtäyttää ruokailun jälkeen. Unia ähinä ei vie, muuta kuin minulta ja Miesiltä. Arkena Miesi nukkuu toisessa huoneessa, jotta työpäivät ei menisi ihan höpöksi unettomuuden takia.

Olen monta lausetta kirjoittanut mielessäni, mutta eipä ne olekaan mielessä nyt. Pitäs se sanelukone olla mukana aina. "Diane..." No, menenpä nukkumaan, koska en pysty olemaan jonaki edes koneen ääressä.