Kotoa kotiin

Kävimme eilen meksikolaisessa ravintolassa syömässä. Kun kävelin ravintolasta ulos, oli pimeää ja lämmintä ja totesin, että ihan kuin ulkomailla olisi. Nauratti: enhän mä ole ulkomailla, vaan kotona. Sitten muistin, että periaatteessa olen ulkomailla, vieras vieraassa maassa. Kodilta tämä enemmän tuntuu, varsinkin, kun meillä on taas melkein vuodeksi oma tukikohta, joka pian alkanee tuntua kodilta.

Palasimme kotoa kotiin. Kai Suomi jokin henkinen koti on, omankieliset ihmiset on siellä ja ne, jotka oon tuntenut aina ja joille ei tarvi selittää kauheena. Mutta kotoisalta tää asuinalue ja kaupunki täällä kaukana tuntuivat, vain vähän tarvitsi itselle muistutella, että miten pääsee mihinkin ajelemaan ja mistä löytää mitäkin. Tunnemme täällä niin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, että heidänkin takia oli tosi helppo taas asettua. Saimme esmes viikonlopuksi kavereiden talon käyttöön, kun ei vielä päästy heti muuttamaan tähän uuteen taloomme. Ja kaikki tutut on vaikuttaneet vilpittömästi iloisilta, kun me ollaan tultu takaisin.

Matka meni hyvin. Palasin tyären kanssa kaksin, ja joka kerran hänen kanssaan matkustaessani jaksan ihailla, kuinka reipas matkalainen hän on. Äitinsä jaksaa paljon heikommin ja sitten turhaan rähjää ja stressaa. Noh, osasin sentään pyytää anteeksi lentokenttästressin aiheuttamaa räjähdysalttiuttani. Lentäminen on kätevää, mutta vaikkapa junaan verrattuna tuhat kertaa rasittavampaa.

Jet lag eli aikaeroväsymys oli taas aika paha. Viikko siitä meni toipua. Yöllä ei uni tullut sitten millään, päivällä väsytti ja ärsytti. No, nyt se on taas voitettu. Nostan hattua niille, jotka jatkuvasti suhaavat mannerten välillä ja pysyvät täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ylipäätään elossa.

Tyär aloitti koulun tällä viikolla. Kauhea helle oli, 38 astetta lämmintä ja ihan järkyttävä kosteus. Uuh. Kolme päivää ne kävivät koulua ilmastoimattomissa tiloissa, perjantai ja torstai sitten peruttiin kaikista kouluista, joissa ei ole ilmastointia. Mukavaa siellä koulussa oli kuulemma ollut. Opettaja on järjestyksen ihminen, mutta mukava. Aika hurjalta tuntuu pistää 6-vuotias täysipäiväisesti kouluun, mutta onneksi ei ole kauheita läksy- ja muita paineita heti aluksi.

Talo on ihan kiva, ja alkaa tuntua kivemmalta, kun saamme tavarat paikoilleen. Meillä on täällä talossa taas hoitokissa. Muumikissa on asettunut taloksi ihan hyvin ilman yömouruamisia, talon kissa Strada ei tykkää tilanteesta ollenkaan. Hän päättikin palata vanhaan kotiinsa lähikadulle. Hain Stradan kotiin tänään, mutta pakko se oli taas päästää ulkoilemaan. Varmana palaa taas toiseen kotiin, ei ollut yhtään iloinen Muumista edelleenkään. Kauhea numero noilla uroksilla reviireistä, pff!

Uh, yllättäen amerikkalaiset sängyt on joskus vähän kovia, ja saan lonkkani niissä kipeiksi. Siksi valvon ja illalalla väsyn. Siksi nyt nukkumaan taas siihen asti, kun herään jomotukseen. Ensi viikolla petariostoksille, mars.