www.fi/elsannukkumisaikataika

Meän tyär kyllä halutessaan tekee vaikka mitä itse. Eilen syntyi pahvilaatikosta "Elsa nukumisaikataika" -kone, johon ilmestyi tekstiä ihan omin pikku kätösin. Takana lukee, että kone "voi yllätä", pohjalta löytyy "sisänkäynti" ja etuosa kehottaa, että "mennän matkan äläka unohda pipoa". Toisessa kyljessä on lisää ohjeita: "jos on jotain jota et ymärä tästä konesta käy katsomassa www.fi kauta elsanukumisaikataika. Koneen sisältä löytyy käyttöä varten lappu kotiväelle: "voin vipyä pidempän". Mikä mahtava luovuus!

Tällaista askartelua emme olekaan hetkeen harrastaneet, kun pysyimme aktiivisina Irinan ja Sofian vierailun ajan. Joka päivälle keksimme jotain tekemistä aamusta iltaan, välillä suunniteltua ja välillä ihan improvisoitua. On aivan erilaista kuin vain omalla porukalla lähteä museoon tai rullaluistelemaan, kun on kavereita, joille haluaa näyttää paikallisia erikoisuuksia. Hirveän hauskaa oli joka päivä.

Viime viikon keskiviikkona menimme heti Mall of Americaan ja sinne huvipuistoon.

Minne mentäis?

6-vuotiaat ovat jo niin isoja, että pääsevät kaksin laitteisiin.

Nämä tytöt on olleet ystäviä 4-ever!

Saimme aikaa kulumaan koko päivän MoA:ssa. Tytöt jaksoivat kiertää kauppoja tosi reippaasti huvipuistoilun jälkeen. Disney -kauppa, mekko-osastot ja Lego -kauppa taisivat olla suosikkeja. Me äiditkin löysimme jotain, mitä etsittiin, mutta enimmäkseen tytöille katsoimme kamppeita.

Like mother, like daughter.

Vähänks on staili!

Uskottava.

Disneyn taikaa. Bibbidy-babbidy-boo!

Illalla piti vähän hömpöttää uusissa mekoissa.

Torstaina oli vuorossa Children's Museum eli lasten museo, ja onpa se kyllä hieno paikka. Siellä on monessa kerroksessa erilaisia teemahuoneita, joissa lapset saavat kokeilla erilaisia asioita, kuten tehtaan pyörittämistä, postin jakamista, musiikkivideon tekemistä ja vesileikkejä. Oli tosi hauskaa, ja olimme siellä siihen asti, että museo meni kiinni.

Tällä vempaimella sai jänskiä kuvia.

Children's Museumissa sai leikkiä myös kauppaa.

 Perjantaina Sofia kävi Elsan tarhassa tutustumassa aamupäivän, ja me äidit käytiin sillä aikaa kaupassa ja syömässä nepalilaisessa. Tytöillä oli ollut hauskaa,  ja Elsa oli kuulemma ollut todella ylpeä saadessaan esitellä päiväkotia. Tarhan jälkeen menimme uimaan keskustaan The Depot-hotellin yhteydessä olevaan kylpylään. Siellä oli amerikkalaiseen tapaan ihan järkyttävän kylmä, oikein viima tuntui puhaltavan siellä hallissa. Porealtaassa olisi voinut lämmitellä (saunoja ei tietenkään ollut, kuten ei myöskään pukuhuoneita - vaatteet piti vaihtaa vessassa), mutta Minneapolisin kaupungissa on sellainen säädös, että alle 12-vuotiaat eivät saa mennä porealtaaseen. Aiheuttaa kuulemma sisäisiä verenvuotoja pienille lapsille. Aika jännä, että naapurikaupungeissa sisäisiä verenvuotoja ei ole kuitenkaan raportoitu poreallaskäyntien jälkeen. No, saimme kuitenkin kastaa hintaan kuuluvia pyyhkeitä porealtaassa ja lämmittää niillä Elsaa ja Sofiaa. Mukavaa uimassa silti oli, vesiliukumäki oli vauhdikas ja Elsa meni taas Monkey Barseissa kuin vanha tekijä ennen kuin pudottautui veteen. Mun pikku apina.

Lauantaina olisimme käyneet maalaismarkkinoilla, mutta vain yhdet löytyi ja nekin hyvin pienet ja sisätiloissa. Kävimme kuitenkin katsastamassa ne, ja löytyi sieltä tosi hyvää vuohenjuustoa. Kauhean kauniita koruja siellä oli kans, mutta enpä raskinut ostaa. Markkinoiden jälkeen hurautimme rullaluistelemaan. Tyäret oli ensi kertaa luistimilla, mutta kauhean nopeasti molemmat saivat kiinni ideasta. Porukkaa oli valtavasti, mutta emme jääneet jalkoihin pahasti. Yhden kerran Irina ja Sofia kaatuivat, kun joku pieni meni pahki heihin. Pahoilta vammoilta vältyttiin.

Näin se lähtee!

Diskovalot välkkyi ja mussiikki soi. 

Sunnuntaina pidimme vihdoin ja viimein Elsalle 6-vuotisjuhlat. Oli kuusi vierasta, eli juuri sopivan pieni porukka. Elsa oli toivonut, että juhlat olisi silloin, kun on Sofia kylässä. Teimme aika simppelit tarjottavat (kiitos vielä Irinalle avusta tarjoilujen kanssa!), ja vähän myös ohjelmaa keksimme. Siis sitä perinteistä piilotusleikkiä ja pullonpyöritystä. Vieraat saivat myös tatuoinnit. Siis sellaiset tarraversiot, ei ihan pysyviä.

Maanantaina kävimme vielä uudestaan Mall of Americassa, kun tuliaisia oli vielä ostamatta. Käytin tytöt Sea Lifessa sillä aikaa, kun Irina ostosteli. Kaloja oli. Ja haita ja kilppareita. Tällä kertaa en liikuttunut korallialtaan äärellä, mutta merihevoset meinasivat saada tipan linssiin. Tämmöstä tää nyt on. Tytöt ei kauheena jaksaneet keskittyä, joten olimme nopeasti tehneet kierroksen.  Maanantai-iltana menimme NBA-koripalloa katsomaan. Tunnelmaa oli, vaikka oli maanantai-ilta ja areena puolityhjä. Fanikatsomo jaksoi kannustaa kovasti, ja cheerleaderit oli iskussa. Tulomatkalla erehdyin poistumaan parkkihallista motarille, ja siinä sitten teimme sellaisen 15 minuutin mutkan jossain, missä emme ole koskaan käyneet. Hups.

Tiistaina oli vuorossa Tiedemuseo eli Science Museum, jossa sielläkin on paljon lapsille suunnattuja näyttelyitä. Tiedemuseossa on nyt esillä Body Worlds -näyttely, jossa on oikeita, kokonaisia plastinoituja ruumiita (siis iho on otettu pois ja lihaksiin ja elimiin on ruiskutettu muistaakseni jotain muovisekoitetta). Niiden avulla havainnollistetaan ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa. Minusta se oli hirmu mielenkiintoinen ja hauskakin näyttely. Jännä se on nähdä, miltä lihaksisto näyttää esimerkiksi jooga-asennossa ja taitoluistelussa. Ja kaikki elimet kans on mielenkiintoisia, esmes aivot. Mutta olenkin hieman antomiafriikki. Saimme aikaa kulumaan taas koko päivän.

Keskiviikkona oli vierailla lähtöpäivä, ja kyllä oli haikeaa. No, kesällä sitten taas nähdään!

Ai niin, kävimmehän me Irinan kanssa Dinkytownissa baarissa perjantaina. Ajateltiin mennä pyörittämään pyllyä salsailtaan, mutta jäi pyörittäminen vähiin, koska paikka oli täynnä todella taitavia tanssijoita, jotka veti aikamoista parisalsaa. Huh huh. Ilo oli katsella, mutta itselle tuli kyllä aikamoisen pökkelömäinen olo. Kävimme vähän joraamassa viereisessä baarissa, kun rima oli siellä Loringissa niin korkealla. Kotimatkalla polliisi pysäytti meidät, koska olin unohtanut laittaa valot päälle. Jouduin pieneen paniikkiin, kun mullahan on ajokortti pudonnut jonnekin Etelä-Dakotaan, ja uutta ei ollut vielä tullut Suomesta. Vahva tankeroaksenttini pelasti minut tällä kertaa, ja ehkä poliisi tunsi armoa, kun ihan paniikissa siinä sössötin. En edes vakkuutuskorttia löytänyt. Onneksi ajokortti on nyt taas, ja voin ajella vähän rennommin.