Pääsiäispupun jäljillä

Pääsiäiskukosta ei Jenkkilässä ole kuultu. Saatikka virpomisesta. Täällä on ihmisenkokoinen Pääsiäispupu, joka käy pääsiäisaamuna piilottamassa munia lasten löydettäväksi. En tiedä, kumpi on absurdimpi: sängyn alle muniva kukko vai takapihoilla hiipparoiva jättiläiskani.

Joka tapauksessa kävimme elämämme ensimmäisessä munajahdissa sunnuntaiaamuna. Naapurimme kutsui meidät vuosittaiseen nyyttärijuhlaan, jota ennen käydään piilottamassa ja etsimässä munia. Niin, siis oikeita, maalattuja kananmunia, ei suklaisia. Minä innostuin luomukaupan yrttivärjäysohjeista ja koetin liotella tusinan munia paprika-, curry-, ja kahviliemissä yön yli. Haaleankeltaista sain aikaan, ja vähän epämääräisen rusehtavan punaista. Kahvi värjäsi parhaiten, mutta ruskea kananmuna ei ole kauhean erikoinen. Tyär maalasi muniin vähän muutakin väriä yhdessä suomalaisen ystävänsä kanssa Skypen kautta. Tein myös kasviskeiton, koska menu vaikutti vähän lihaisalta, ja jälkkäriksi vein persikkapiirasta.

Niin, se munajahti. Hauskaa oli. En nyt tähän kirjaa kaikkia munajahtiaiheisia vitsejä, joita keksin siellä Tower Hillillä. Eihän niitä voinut kertoa jenkeillekään, kun ei olennainen sana käänny englanniksi yhtä hauskasti kuin suomessa. Niin ja olen unohtanut varmaan puolet niistä, mille hihittelin. Mutta kaksimielisyydet sikseen, lapsista oli hauskaa juoksennella etsimässä munia Witch Hat Towerin ympäristössä. Tuuli oli jäätävä, joten luulen, että osa munista jäi maastoon. Pitää toivoa, että ne joku opossumi sieltä löytää. En huomannut meidän munia kenenkään korissa, eli ehkä ne oli sitten piilottajilta jääneet jonnekin lähtöpisteeseen. Buu. Iso työ ihan hukkaan.

Nyyttäreillä oli ihan mukavaa, vaikka emme siis tunteneet ketään muita kuin naapurin, emmekä häntäkään niin hyvin. Mutta mää oon iloinen, kun pääsen ihmisten keskelle ja kuunteleen puhetta ja ehkä puhumaankin. Sössön-sössön, mutta ilon puolelle se silti meni. Onhan se ihan ookoo olla eksoottinen kaukomaan asukki, jolla on kumma aksentti. Soppa ja piirakka olivat menestys, rahka kun ei täällä ole mikään yleinen leipomuksen täyte. (Sivuhuomatuksena mainittakoon, että alusta asti itse leipominen on sekin aika jännää ja eksoottista monen mielestä täällä.) Yksi juhlien eleganteista vanhoista leideistä oli tehnyt pashaa (hapankermasta, ei rahkasta), mikä minua vanhaa herkkusuuta tietenkin ilahdutti. Hauskaa on, että  amerikkalaisissa resepteissä pasha kirjoitetaan pascha. Ja nämä sitten ääntävät sen vähän erikoisesti. Pashan tekijä kysyi minulta: "How was the paashka? Did you like it?" Sisäistä hihittelyä. Oli se hyvää ja tykkäsin kovasti!

Pääsiäinen on näköjään saanut minusta esiin alatyylisen kirjoittajan. Totuuden nimissä se ei ole kauhean syvälle piilotettuna. Siirrynpä siis muihin aiheisiin ja jatkan ala-stylistin hommia vain sisäisesti. Viikonloppu oli meillä muutenkin varsin vilkas. Perjantaina päätin pitää Good Fridayn (pitkäperjantai enkuksi) Suomiperheille, ja olihan se hyvä perjantai. Talo täynnä iloisia lapsia ja pöydän ääressä vanhempien lätinää. En ollut kovin ehtoisa emäntä, unohdin tarjoilla juomia ja hommat oli vähän levällään, mutta kaaoksestani huolimatta viihdyin vietaiden kanssa. Jahuu, jahuu. Lauantaina kylään tuli Matin kollega ja väikkäriohjaaja. Herkkuruoat laittoi Matti: marinoitua tilapia-kalaa ja uunikasviksia sekä salaattia. Njam njam. Elsa sai katsoa Maija Poppasta, kun meidän jutut oli kuulemma tyyyyylsiiiiääää. Niin, ja sunnuntaina munajahdin jälkeen menimme taas uimaan. En itse malttanut mennä treenaamaan, kun Tyären sukeltelua ja uimista oli niin mukava katsoa.

Nyt maanantaina täällä on ollut ihan tavallinen arkipäivä. Ei ole yleinen loma tämä pääsiäinen. Yhdysvallat on sen verran monipuolinen maa, että jos pääsiäinen olisi yleinen vapaapäivä, pitäisi myös ramadanin, hanukkan ja kwanzaan olla.